 |
| Mummo-sarjakuva, Anni Nykänen |
Ystäviäni on paennut Naamakirjan taikapiiristä. Minulle Fb on sosiaalinen tarjotin, jolta voi valita sopivimmat makupalat. Toiset seuraavat Big Brotheria. Juu-u, samat elementit ne ovat sielläkin: ole esillä tai syrjäydy! Näinkö on? Liian koukuttavaa! Liian pinnallista! Vie liikaa aikaa! Miten annat sen viedä? Miten riippuvainen olet sosiaalisesta näkyvyydestä? Mitä haluat itsestäsi viestiä? Lapset vievät toistensa lapioita hiekkalaatikolla, leikkivät sotaa kuulapyssyillä. Aikuiset sivaltelevat sanan säilällä.
Naamakirjan sosiaaliset pelit ovat mielenkiintoista seurattavaa. Paikalla on vakiojoukko samoihin aikoihin. Läsnäolo riippuu työ- ja perhetilanteesta, ruokailu- ja saunomisajoista, harrastuksista, siitä, tuleeko tv:stä urheilua, tietyn tyyppinen sarja vai elokuvaa. Toisille Naamakirjassa pääasia on kaverien paljous, toisille chattaaminen kauempana asuvien kavereiden kanssa. Jotkut tiedottavat ja kyselevät, joillain on kantaaottavaa sanottavaa, mielenkiintoisia linkkejä jaettavaksi. Mitä pidempään Fb:ssa toimii, sitä selkeämpinä ihmisten profiilit piirtyvät. Saat kommentteja, jos kirjoitat raflaavasti hieman paisutellen päivän tapahtumista. Huomio on myös taattu aktiivifeissaajalle, joka yhtäkkiä vetäytyykin hiljaisuuteen ja ilmiintyy sieltä ikään kuin helmeä simpukassa kypsyteltyään.
Olen törmännyt entisen kaverin luomaan "varjoprofiiliin", joka on ikähygienisesti käyttäjäystävällisempi: 10 vuotta lihallista minää nuorempi. Wannabeyoung! Ihmisiä on poistettu ei-toivottuna kaverilistalta, annettu ymmärtää ja osoitettu paikkaa. Kaikkein läheisimpien välille syntyy hyvin nopeasti salakieli, ammattikunnan kesken sisäpiirihuumori.
Sitten on vielä Fb-mustasukkaisuus. Kuka on kenenkin kaveri ja millä kriteerein? Onko niin että seurustelunsa aloittaneet parit eivät ensimmäiseksi esittelekään kumppanilleen kotiväkeään vaan käyvät läpi Naamakirjakaverit? Siitä kyllä varmasti oppii tuntemaan toisen paremmin kuin pelkistä vanhemmista ja sisaruksista! Millaisiin ryhmiin kuulut, kenen aatteen takana seisot!
Elokuu 2012:
Facebookin maailma on aina vaan ajankohtainen. Se jakaa aina vaan mielipiteitä ja mielestäni jokainen saa valita haluaako hypätä bittiframille vai ei. Helmikuussa julkaistiin Yhdysvalloissa tutkimus, jossa työnhakijoita oli arvioitu Facebook-profiilin perusteella. Tutkimuksessa oli tultu siihen päätelmään, että profiili kertoo hakijasta todenmukaisemmin kuin soveltuvuustestit.
http://mapoyri.wordpress.com/2012/02/24/tulevaisuudessa-tyosoveltuvuutta-mitataan-facebook-profiililla/
Mielenkiintoista ja voisin kuvitella, että myös tottakin jossain määrin, kunhan vain seurattava aika olisi kyllin pitkä. Muutaman viikon jaksaa jokainen teeskennellä fiksumpaa, tehokkaampaa, rohkeampaa ja sosiaalisempaa kuin onkaan. Mutta... mitä tapahtuu, jos työnantaja saakin puolen vuoden profiilipätkän tutkittavakseen? Se, miten se tapahtuu, onkin eri juttu. Amerikassa työnantaja on saattanut pyytää (jopa vaatia) tunnuksia, jotta pääsee tutkimaan todellisen profiilin. Mitäköhän Suomen lainsäädäntö tähän sanoisi?!
Omalta kohdaltani, jos nyt pyrin arvioimaan tilannettani objektiivisesti, olen samaa mieltä siitä, että minun profiilini varmasti paljastaa todellisen minäni. Olen huomannut monessa tilanteessa olevani nk. hengenluoja ja kiinnittäväni enemmän huomiota positiivisiin asioihin. Välillä hillitön negaatioihin takertuminen ja turha marmattaminen ottaa päähän. Ehkä tuossa kohtaa työnantaja harkitsisi tovin, ottaako näkkärinaamaista työntekijää vai ei.
Saksalaislehti Der Taggspiegel vasta mielenkiintoisen väitteen heittikin ilmoille. "Facebook-profiilin omistaminen on jo nykyisin merkki normaalisti käyttäytyvästä ja tasapainoisesta ihmisestä, jolla on mitä todennäköisimmin sosiaaliset verkostot kunnossa."
http://www.iltalehti.fi/digi/2012080715927705_du.shtml
Ihanko noin? Lehti arvelee, että yhteisön ulkopuolella jättäytyjä on jotenkin "outo", jopa yhteiskunnalle vaarallinen, psykopaatti kenties! Kahta massamurhaajaa (laaja otos) yhdistää sosiaalisen median profiilin puuttuminen. "Sosiaalisesta mediasta eristäytyvä voi mahdollisesti olla massamurhaaja. Sivusto perustelee johtopäätöstään sillä, että verilöylyihin syyllistyneitä ihmisiä yhdistää usein oikeiden ystävien puute." Nuorten ei pitäisi tämän mukaan lähteä treffeille ollenkaan sellaisen henkilön kanssa, jolta puuttuu profiili.
Johan on maailma mennyt poskettomaksi! Täällä vallitsee ihan hillitön informaatiotulva, joka aiheuttaa ihmisille ähkyä. Ihminen, joka ei halua kuormittaa päätään Fb-sälällä voi tehdä sen valinnan, ettei sinne profiiliaan tee. Se on erittäin fiksua monessa kohtaa. Varsinkin jos on herkkä ihminen, pohtii ja kokee voimakkaasti tunteella. Säästyy mm. toisten asioitten vatvomiselta, ei ehkä pahoita mieltää tuolla aikuisten hiekkalaatikolla, koska vittuilijoita riittää aina. Myös Fb-huumori on vaikea taiteen laji. Kun ei kule toisen äänenpainoa tai näe ilmettä, ei voi tietää varmasti, missä kohtaa toinen haluaa heittää huulta, milloin loukata. Siellä vilisee nk. normaaleja ihmisiä, jotka eivät hallitse hyvien tapojen mukaista etikettiä vuorovaikutustilanteissa vaan vihjailevat, piikittelevät ja suorastaan haastavat riitaakin. Tästä ilmiöstä itse en pidä ja sellaista olen joutunut myös kokemaan ja sivusta seuraamaan. Niin että ketkä ovat normaaleja ja terveitä? Ei sitä ainakaan Fb-profiilin tai -profiilittomuuden pohjalta voi suoraan sanoa. Minulla on ihania, tervejärkisiä, kilttejä, lämminsydämisiä ihmisiä ystävinä Fb:n ulkopuolella. En aliarvioi heitä millään lailla sen vuoksi, etteivät he ole Naamakirjassa.
Reilu viikko sitten sain piikittelyä siitä, että 1)sosiaalisessa mediassa voi olla liian aktiivinen, päivittää profiiliaan jo heti aamusta tai viimeiseksi illalla, että 2) elämä nykyisin on vain Facebookissa ja että 3) sen perusteella voi vaan arvella, että mihin kukakin aikansa käyttää. Vuorokaudessa on tunteja se 24. Se ei muuksi muutu. Työpäivä kestää keskimäärin 8 h. Meillä ei pääse työpaikalla FB-sivuille estojen takia. Monessa paikassa pääsee ja heillä on siihen hyvät perustelut (mainonta, infokanava, opiskelijayhteydet...). Kotityöt hotkaisevat työpäivän jälkeistä elämää päivästä riippuen 1-3 h. Nukkuakin täytyy ihmisen, tällaisen ihmisen noin 8 h. Mitä jää jäljelle? 5-7 h määrittelemätöntä aikaa. Jos harrastat, siihen menee ainakin 1,5 h. Jos päivässä viettää tietokoneella tunnin, voi sanoa, että nykypäivänä se on vähän. Itse saatan jumiutua koneelle kolmeksikin tunniksi päivässä: Käyn fb:ssä, kirjoitan kahta blogia, selaan uutiset ja haen tietoa, kirjaan painonhallintaohjelmaani ja luen s-postit. Fb on vain osa nettiaikaani. Enkä kyllä ala toisten mielipiteitten mukaisesti kontrolloimaan, koska profiiliani päivitän. Päivitän silloin, kun se minulle sopii tai haluan jotain sanoa. Ja huom! Tapaan myös paljon livenä ystäviäni! Ja huom! Ystävyys toimii molempiin suuntiin, kuten puhelinlinjatkin. Vierailumatkakin on sama molemmin päin.
Tunteitaherättävä on tuo nykyaikainen Ystäväni-kirja.
Ps. Jos vastaisit ystäväni-kirjan kohtaan, millaista ihmistä arvostat, mitä vastaisit?
 |
| Mummo-sarjakuva, Anni Nykänen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti