Tosirunoilijoille erotiikkaa

Googlettelin. Oli levoton olo ja luovuus etsi ulospääsykanavaansa. Jos kirjoittaisin... Runokilpailuja on jälleen ollut ja ohi mennyt. Mutta on niitä vielä edessäkin päin. Gummeruksella ja Nuoren voiman liitolla on Suuri runokilpailu, RunoKAarinaankin vielä ehtii ja Facebookissa on Annikki:

Kirjoituskilpailu Facebookissa!

Osana Annikin Runofestivaalia järjestetään ensimmäistä kertaa runokilpailu. Kilpailun aihe on tämän vuoden runofestivaalin teemaa sivuten erotiikka. Kilpailun nimi on Kiima – eroottisen runon kirjoituskilpailu. Se on Suomen ensimmäinen kirjoituskilpailu joka toteutetaan kokonaan yhteisöpalvelu Facebookissa.

Kilpailu on käynnissä 1.2.-15.5.2012. Voittajarunon valitsee tuomaristo johon kuuluvat Jaakko Hämeen-Anttila, Virpi Hämeen-Anttila ja Titta Minkkinen. Runokilpailun voittaja palkitaan 400 € ja yleisön suosikkirunon kirjoittaja 100 € rahapalkinnolla. Voittajat julistetaan runofestivaaleilla.

Osallistukaa!!! Käykää edes lukemassa FB-sivuilla. Variaatioita on herkistä brutaaleihin.

Hmm... Olenko minä kirjoittanut eroottista runoutta? Mieleen lähti palailemaan nippu naiseuteen ja äitiyteen liittyviä runoja, joilla osallistuin Väestöliiton antologiaan Omalla tavallani äiti. Kirjahyllylle ja sieltä löytyi muutama, jonka voi katsoa eroottisuuteen viittaavaksi. Samaisen illan istuskelin makuuhuoneen lattialla vuoteen ja seinän välissä päiväkirjapino vieressä. Lisää! 

Jaankin tässä postauksessa parhaat palat sen illan saaliistani. 

Puhalla minuun henki,

henki tähän nukkuvaan ruumiiseen,

sielu sisääni.

Lopeta leponi.

Herätä minut naiseuteen!

Poista hellyydelläsi paha olo.

Ole kuten silloin,

salamoivana yönä.

Polta intohimollasi

murhe tuhkaksi.

Tee taika

suruista suudelmiksi.

Ota minut.

Älä emmi,

älä mieti ja epäile.

Et sinä minua aikaillen saa.

Voima

minut puroksi herättää.

Halu

vie veneesi putoukseen.

Tulet viereeni kuin korskuva ori,

Taisit erehtyä aitauksesta,

ei täällä ole kuin kuivaa ruohoa!

Minä olen minä, nainen, jolla

on tarpeita ja haaveita.

Tulkaa ja täyttäkää ne

minun luvallani.

Ei!

Minä täytän ne itse

hellävaraisesti nauttien.

Meidän minuutemme olivat atomeina.

Meidän ajatuksemme harhailivat vaarallisilla urilla.

Meidän ruumiimme, syyllisistä suurimmat,

vain kehräsivät tyytyväisyyttään 

ja kehtasivat vielä mankua lisää.

Nuolet ihoni kosteaksi

huuleni uurteettomiksi.

Olet kolibri,

minä orkidea.

Ilman toista

loputon kutsuhuuto.

(Osoitteesta : http://www.annikinkatu.net/runofestivaali2012/ löydät lisää Annikin tapahtumia kesäkuun alkupuolella. )