Käyn useamman kerran vuodessa Galleria Koneen taidenäyttelyiden avajaisissa. On mielenkiintoista tavata taiteilijoita, tutustua heidän töihinsä ja tekniikoihinsa. On myös mahtavaa tavata ihmisiä saman asian äärellä ja vaihtaa ajatuksia. Mikä loistava mahdollisuus tavata mielenkiintoisia ihmisiä! Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyt käyn katsomassa liki kaikki ja vähintään kerran vuodessa pitää päästä Helsingin taidetarjottimelle. Emmaan Espooseen janoaa mieleni nyt, koska siellä en vielä ole käynyt. Myös Mäntyharjun Taidekeskus Salmela on tullut tutuksi. Teemme sinne mieheni kanssa kesäisen moottoripyöräretken.
Kirjallisuustapahtumiinkin pyrin menemään vähintään kerran vuodessa. Itse ohjaajana en aina jaksa, en ehdi, en kerkeä, on ähky. Orivedelle nyt ainakin joka toinen vuosi, mutta Kirjan aikaan aina. Nyt keväällä on tullut istuttua konserteissa useammin kuin monena keväänä. Tosin nyt teatterit ovat jääneet minimiin.
Sairaalamme psykiatrian yksikkö on kunnostautunut ajatuksella Terveyttä kulttuurista. Meitä on kaksi toimintaterapeuttia, jotka kuuluvat ko. verkostoon ja olemme perustaneet taloon taidetoimikunnan. Ensi viikolla avautuu jälleen yksikkömme ja Vanajaveden opiston yhteistyöllä pidetyn taidekurssin kevätnäyttely Värikäs mieli. Jos ei muuta asiaa ole psykiatrian yksikköön, niin käy kävelemässä psykiatrian poliklinikan käytävä päästä päähän ja laita puumerkkisi ja palautteesi ikkunalla olevaan vihkoon. Näyttelyn avajaisten yhteydessä alkavat sairaalan kuukauden kestävät taideviikot tapahtumineen. Tätä työtä on ilo olla tekemässä. Siitä nauttivat kursseille ja bändiryhmiin osallistuvat kuntoutujat samoin kuin näyttelyssä kävijät ja osastopotilaat. Henkilökunnallekin käytävän värikkyys tarjoaa taideviikkojen aikana silmänruokaa ja tuo taiteen merkityksen esille. Käytävällä on järjestetty myös Vaikutin-ryhmien valokuvanäyttelyitä sekä paikallisten taiteilijoiden vaihtuvia piipahduksia.
Vaan siinä minä olen samaa mieltä Helsingin kaupunginhallituksen enemmistön kanssa, että Guggenheim olisi ollut turha idea. Eilisillan uutisissa asiaa pohdittiin käsi poskella ja luotiin jo salaliittoteorioita sille, että vastaan äänetäminen olisi ollut kostotoimi. Helsinki on kulttuurikaupunki. Se tiedetään ilman Guggenheimiakin! Helsingissä on maamme ainoa ooppera. Uutuutena Mannerheimin ratsastusreitin tielle nousi Musiikkitalo. On valokuvataiteen museota, design-museota, gallerioita, kansallismuseota, Taidehallia, Lasipalatsia, Tennispalatsia... Kansallis-, Kaupungin- ja Svenskateatteri. Meillä on kulttuurihistoriallisesti merkittävien taulujen kokoelma Ateneumissa ja liki kadun toisella puolella komeilee nykytaiteen pyhättö Kiasma. Montako suurta taidemuseota noin 500 000 asukasta käsittävä kaupunki / 5,5 miljoonaa kamarallaan kantava maa tarvitsee? Kussakin kaupungissa ja kylässä on vielä omansa upeine vaihtuvine näyttelyineen. Voisimmeko olla ylpeitä siitä, mitä meillä on, eikä haikailla suuruudenhullua pytinkiä? Muka sen toivossa, että se toisi tänne suuren maailman ja paljon rahaa. Laskiko kukaan, kuinka monta vuotta oletetulla voitolla Guggenheim olisi itsensä maksanut? Satsaisin laatuun ja olemassa oleviin upeisiin taidelaitoksiimme.
Nimim. Taiteen ystävä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti