Tosi elämän ja kuoleman kysymyksiä

Eutanasia! Aihe, josta Vihreät käynnistivät asianmukaisen ja tärkeän keskustelun. Aihe, josta Esko Valtaoja ja Päivi Räsänen kävivät arvoilla värittyneen keskustelun tv:n ajankohtaisohjelmassa. Joitakin epäkohtia tuli niin voimakkaasti esille, etten voinut jättää kirjoittamatta omia ajatuksiani ylös.


Vihreiden kannanotto kuului näin: Hyväksytyn sanamuodon mukaan ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan "halutessaan viime kädessä avustettuna". Muotoilussa todetaan myös, että "jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin". Lisäksi ihmisen omaa tahtoa tulee vihreiden mielestä kuulla "viimeiseen asti niin parantavan, oireenmukaisen ja saattohoidon yhteydessä kuin kuoleman edessä". http://yle.fi/uutiset/vihreat_hyvaksyisi_eutanasian/6102497


Wikipedia määrittelee eutanasian seuraavasti: "Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman. Eutanasian tarkoituksena on yleensä sietämättömän kärsimyksen lopettaminen, ja se yleensä tehdään henkilön omasta tai hänen läheistensä vakaasta toivomuksesta. Eutanasian tarkoituksena voi myös olla elämän päättäminen ennen kuin parantumattomaksi tiedetty sairaus johtaa sietämättömään kärsimykseen."


Keskustelua käytiin ihmisarvon ympärillä. Mikä on ihmisarvoista elämää? Kuka sen pystyy määrittelemään? Mielestäni ihmisarvo määrittyy kunkin ihmisen oman ajattelun mukaan. Toiselle arvo on erilainen kuin toiselle. Jos ihminen tietää kuolevansa parantumattomaan sairauteen, hän voi asettaa hoitotestamentin ja sitä kautta elvytyskiellon. Tuota toivettta hoitohenkilökunnan tulisi kunnioittaa. Eikö asia lähentele eutanasiaa? Kun ihminen on tolkuissaan, hänellä tulisi olla sananvaltaa sille, miten toivoo tulevansa kohdelluksi ja kohdatuksi omassa ihmisyydessään. Ihanteellisinta olisi, jos jokainen olisi ehtinyt elämänsä aikana ilmaista viimeisen tahtonsa parantumattoman sairauden suhteen. Koska sellaisen kohdalla eutanasia tulisi kysymykseen. Äärimmäisenä keinona, sietämättömien kipujen ja kärsimyksen ollessa vääjäämättömiä.


Päivi Räsänen oli ottanut napakasti kantaa asiaan: Jos eutanasia hyväksytään, se merkitsee, että kaikkien sairaiden  ja vammaisten elämä nähdään arvottomana! Hmm... MItähän kohtaa Vihreiden tai Wikipedian määritelmistä rouva lääkäri ei ole ymmärtänyt. Hän oli myös käyttänyt ilmaisuja kuoleman leirit, vaikkakin sen kielsi. Valtaoja oli fiksuna miehenä tulostanut ko. tekstin mukaansa. 


Keskustelussa vedottiin lääkärin etiikkaan säilyttää ja suojella elämää. Sitä on vaikeaa ja tarpeetonta asettaa kyseenalaiseksi. Se on lääkärin tehtävä.  Herääkin kysymys, kuka olisi oikea ihminen päästämään kärsivän tuskistaan? Voiko sellaista määritellä?


Räsäsen mielestä sedaatio eli uneen vaivuttaminen on paras vaihtoehto kärsivän ihmisen hoidossa, elleivät saattohoidon muut kivunlievitykset enää tehoa. Ihmisarvo? Kyseessä on jonkun läheinen, äiti, isä, lapsi, isovanhempi, rakastettu... Miten sedaatio palvelee kutakin? Läheisille on raskasta nähdä itselle rakkaan ihmisen kärsimystä, mutta onko keinotekoisesti uneen vaivutetun ihmisen sielu yhtään sen lähempänä kuin kärsimyksistä pois päästetyn vainajan? Kokeeko sairas elävänsä ihmisarvoista elämää? Rahasta en tässä kohtaa viitsi edes puhua. Se tuntuisi groteskilta. 


Eläinlääketieteen ja ihmislääketieteen ajattelussa on eroja! Ihminen suo lemmikilleen kivuttoman kuoleman, muttei läheiselleen?! Näinkö tämä menee? 


Seuraava asia, johon kiinnitin huomiota, oli uskonnon mukaan nostaminen. Räsänen muistutti, että Raamattu kieltää toisen ihmisen tappamisen. Ja millä on aiheutettu suurempia tuhoja kuin uskonsodilla? On joko ajettu omaa uskontoa, pyritty laajentamaan sen valtapiiriä tai käytetty uskontoa tekosyynä saavuttaa jotain muuta. Euroopassa on käyty ristiretkillä, juutalaiset tulivat vainotuksi mm uskonsa vuoksi ja esim. Ranskan uskonsodat, hugenottisodat aiheuttivat suuria henkilömenetyksiä aikoinaan. Islamisteilla on jihad ja mitä tappeluita lähi-idässä onkaan meneillään jatkuvasti. Kumpaa siis uskotaan, Räsästä vai historiaa?


Aihe on vaikea. Kuolema on edelleen aiheena tabu. Olen keskustellut ihmisten kanssa, joiden läheiset ovat sairastaneet vakavan ja kivuliaan sairauden. Se on ollut näille rakkaille ihmisille myös tuskallista. Moni on todennut, että olisi toivonut läheisensä lailla tämän päässeen pois jo viikkoja aiemmin. Mistä sitä tietää lopulta, miten itse asiaan suhtautuisi, jos olisi vakavan, parantumattoman sairauden kourissa. Kuitenkin käymieni keskustelujen pohjalta ja itse sairaalassa työskentelevänä ja erialaista kipua ja tuskaa nähneenä, tällä hetkellä oma kantani on selvä: Mikäli parannuskeinoja ei ole ja ihminen kärsii suuria tuskia, halutessaan hänen tulisi päästä tuskista eroon, jopa eutanasian kautta. Eikö kuitenkin "pois päästäjä" näyttäytyisi ennemminkin enkelinä kuin pyövelinä?