perjantai 20. toukokuuta 2011

Tosi gloffia

Olen lähdössä golf-kurssille. Niin juuri, minä! Olen jo saanut huvittuneita (ja huvittavia) kommentteja ystäviltäni Naamakirjan välityksellä:
 "Vierumäki vapise! Nasty Nieminen on mailanvarressa :-)"

"Pidä hauskaa. Äläkä heittele niitä mailoja. Siinä voi tulla jollekkin tulla "iso pipi! ;)"
Dunderfeltin temperamenttiluokituksen mukaan olen umpikeltainen. Herkkänahkainen sosiaalinen sählä, joka innostuu pienimmistäkin virikkeistä, sinkoilee sinne tänne ja viihdyttää muita, jonka hyvät ideat saattavat jäädä sirkutuksen ja ylisanojen alle, jota ei ihan aina voi ottaa tosissaan! Sopiiko tällaiselle golf? Sisäistä Zeniä etsimässä!

Samankaltaisen luonnehdinnan sain myös SDI-luokituksessa. Olen keskiympyrätyyppi. Samoilla elementeillä kuin keltainen. Sen mukaan toimintani ei muutu konfliktitilanteessakaan. Pukkaa vallan luovia ratkaisuehdotuksia, yhtä tajunnan virtaa niin että punaista puolisoa heikottaa.

Siis mitä varataan matkalaukkuun viikonlopun varalle Vierumäkeen? Taas teen tunnustuksen (vapiskaa vakavamieliset pro-golffarit) ostin kirppikseltä (aivan!) itselleni valkoiset golfsortsit ja Burberryn pikeen = 16 e. Hah! Niillä mennään. Siis ne kassiin. Parit ehkä kentälle soveltuvat kengät. Niitä piikkipohjaisia minulla ei vielä ole, enkä vielä tiedä tuleekokaan! Uikkarit, jos rantasaunaan pääsee ja farkut illan viileeseen. Pari neuletta, beautyboxi ja siinä se. Niinhän sitä luulisi.

Taidan kuitenkin ottaa mukaan myös karhuntarraa tai kaksipuolisen teipin nyt ainakin. Sillä ehkä saan itseni pysymään teoriaosuuden ajan penkissä. Sillä ehkä ne mailatkin pysyvät kädessä, eivätkä lentele. Ei sillä, ettenkö osaisi pitää tarpeeksi tiukasti kiinni. Ne vaan saattavat ottaa minusta eron kiukun hetkellä... Ihan niitä pipejä välttääkseni.

Minulla on sellainen ambivalentti suhde kyseiseen lajiin. Tiedän nauttivani kenttien atmosfääristä. Ne ovat teletappimaita, joita vaellellessa sielu lepää. Tykkään kävellä ja sitähän saa pelatessa tehdä useita kilometrejä. Uskon myös pitäväni (sitten kun ne alkavat onnistua) pitkistä avauslyönneistä. Puttaamisesta tulee se kynnyskysymys. Mitä tapahtuu jos se pallo välttelee sitä pientä koloa maassa? Jos aina vaan kaarta ohi vasemmalta, sitten oikealta, sitten en hallitse voimia ja hujautan sen kauemmas... Ja sitten eilen illalla lueskellessani golfin pikaopasta turhauduin jo kaikista niistä säännöistäkin. Jos pudottaa pallon väärällä tavalla, saa yhden rangaistuslyönnin. Kuka lyö? Millä lyödään? Tuleeko raippoja selkään vai golfmailasta? Tiedän kyllä, juu, se on se merkintä siihen läpyskään.

Minulla on kokemusta oman rakkauden hedelmäni toiminnoista minigolfradalla. Pelasimme Airistolla meren rannalla minigolfia ja Villellä korkkasi siinä kohtaa, kun pallo ei sillä seitsemännelläkään lyönnillä mennyt reikään. Pallo lensi komeassa kaaressa mereen. Mailakin nousi jo lähtöasemiinsa, mutta onneksi mies sai varresta kiinni. Valppaita hermoja ja varmoja otteita sitten vaan armaani minunkin kanssa! Vieläkö lähet? Ja kosto elää: parisalsakurssia odotellessa =0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti