Vaan millaisiin ilmiöihin olen viikon mittaan törmännyt? Ilmavirtaan. Tuuli ottaa vastaan pystyyn ajoasentoon, on hillittävä vauhtia. Teissä on valtavasti uria, routavaurioita ja kuoppia, paikatun asfaltin rantuja ja bitumia. Sitä säikähtää, kun kypärään kopsahtaa sittisontiainen. Jos sellainen osuu polveen, se sattuu! Reitensä saa vespaillessa kipeäksi, samoin hartiansa ja päänsä. Vespaakin voi kallistaa aika tavalla kaatamatta sitä: kumi kyllä pitää.
Vaarallisin ilmiö ovat liian lähellä ajavat autot. Eikä syy ole autojen vaan niiden kuljettajien! Olen ajellut kaupungin raitteja, vanhaa 3-tietä, Lahti-Forssa-tietä. Ajonopeuden olen säädellyt liikennemerkkien mukaan. Olen siis ajanut jo ihan kahdeksaakymppiä. Ajan millaista nopeutta tahansa, minusta ja Vespastani mennään ohi. Ensin törötetään takarenkaan tuntumassa ja sitten hujautetaan puolen metrin päästä ohi. Kai se tulkitaan mopoksi, jonka pitäisi pysyä pientareen puolella.
Sen verran olen istunut mieheni kyydissä, että tiedän, miten nopeasti prätkä pysähtyy. Se on kuulkaa yksi hujaus ja auto häviää jarrutusmatkassa rutkasti. Niin että perässä ajajat, liiskaatte yhden naisen, jos jarrutustilanne tulee. Poskettomin perässä ajo oli torstaina Lahdentiellä. Perääni liiskautui peravaunullinen rekka. Nopeutta sallitut 70 km/h, perävalostani rekan etulamppuun matkaa noin 7 m. Ammattiautoilija! Luulisi tietävän jotain etäisyyksistä ja varsinkin oman suuren ajoneuvonsa jarrutusominaisuuksista, painoylivoimasta jne... Himppasen hirvitti!
Vai onko kyseessä keski-ikäiset miehet auton ratissa versus nainen Vespan tangossa? Minua kun on auton ratinkin takana "opetettu" jos jonkinlaisella tavalla. Kaikki yhtä tyhmiä!
 |
| Vespan uusi omistaja ja Riku Motorsin Riku Routo, Lahti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti