Tosi pieni maailma

No jo on maailma pieni. Eilen illalla se jälleen kutistui, tämä kallis kotimaamme, entistä pienemmäksi.

Vietimme pikkujouluja vol 2. Miehen työn kautta jouluja on kaikkiaan kolmet. Nyt oli vuorossa Vantaalla sijaitsevan tytäryhtiön juhlat. Ensin makkarakoulu ja kyytipojaksi belgialaisia oluita. Saunaa ja poreammetta. Egotrippiä ja tanssimista. Mukavaa ja hauskaa seuraa.

Kiva, että juhlat olivat avec. Meitä aveceja oli mukana neljä. Kolme naista ja yksi mies. Toki esittäydyimme ja miespuolisen avecin nimi jäi jotenkin kaikumaan kallon sisään. Olen tavannut tämän nuoren miehen jossain... Tädin piti kysyä. Ja niinhän se oli.

Nuorena ylioppilaana, itse asiassa abina vielä heti kirjoitusten jälkeen, lähdin töihin pääkaupunkiseudulle. Silloin oli työtä tarjolla. Sekä Helsingin että Espoon kaupungeilla oli kampanja, jonka avulla värvättiin ihmisiä töihin päiväkoteihin. Sinne päädyin siis minäkin. Tämä nuori mies oli yksi hoidettavista lapsista!!! Miten voi muistaa ihmisen 24 vuoden takaa? Varsinkin kuin olin ko. päiväkodissa töissä vain puoli vuotta. Mieleen palasivat muistot, miten lapsia nukutettiin päiväkodin takapihassa, miten lauloin huonosti nukahtaville "Nukkuos lapsi oksalla puun...", miten teimme pieniä kävelyretkiä kauniissa Otaniemessä, miten poikaa haki hoidosta usein isä.

Loppuillasta naureskelimme, että kuinka usein sitä lähtee viettämään ravintolailtaa yhdessä hoitotädin kanssa!