keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tosi reissussa: Sveitsi

Laitetaanpa tänne kenkäjoulukalenterin väliin yksi matkakertomuksen pätkä.


Olimme siis ajaneet Itävallasta Italian kautta Sveitsiin. Seuraava määränpäämme oli St Moritz. Hiljainen oli kylätie "köyhät kyykkyyn"-alueella kesäkuussa. Eteemme aukenivat kaunis järvilaakso, melkoiset korkeuserot ja kalliit kaupat. Hotellilla oli 4 *, kylpyamme ja huikea aamiainen järvinäköalalla. Vesi oli aivan turkoosinvihreää.

Iltakävelyllä katselimme kylän läpi ja käväisimme syömässä ainoassa meille sopivan hintatason auki olevassa ravintolassa. Vastaanotto oli mahtava. Tarjoilija ällistyi kuultuaan, että olimme autoilleet Suomesta saakka, kyseli aina vaan lisää ja lisää, tarjosi aperitiivit talon piikkiin ja lähtiessämme antoi vielä lahjan: paikallisen taiteilija Otto Koblerin taidekirjan. Mies huikkasi, että matkaamme Venäjälle asti. Tarjoilija vaati, että sieltä kyllä lähetätte sitten kortin ja antoi oman käyntikorttinsa.

(Lähetin kortin kotisuomesta palattuamme!)




Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Keski-Sveitsiä, Unterägeriä. Ylitimme jälleen yhden vuoriston ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Keskeltä "ei mitään" löysimme Harrikka-kahvilan. Vastapäisellä rinteellä laidunsi lehmälauma, jota saatteli valtaisa kellojen kumu. Pidimme siellä pienen breikin ja sitten matka jatkui taas pitkin kapeita, osin kaiteettomia teitä. Minä kaula pitkällä kamerani kanssa, mies kädet tiukasti ratissa ja katse tien pinnassa. Eikä antanut minun ajaa, kun olisi pelottanut vielä enemmän...
Saavuimme keskelle juhlahumua. Lähikylän tiet olivat tukossa juhlaparaateja varten. Siellä vietettiin suurta taistelun muistopäivää. Ajelimme perille pyöräteitä pitkin.

Oli ihanaa nähdä vanhat ystävät ja heidän kautta tutuiksi tulleita ystäviä. Ohjelmassa oli kirpparikäyntejä, juhlaparaatin seurantaa ja tietysti juhannusjuhlat.

Paraati oli hauska. Eri kylien väkeä oli pukeutunut alueelle tyypillisiin kansallisasuihin, nykyisiin ja vuosisatojen takaisiin. Vaunuista, traktoreista ja kärryistä jaeltiin ruokaa: pikkuleipiä, kirsikoita, snapseja, appelsiineja... Alkupalat tuli nautittua kävelyn lomassa.







Ja sitten juhannus! Saimme osallistua läheisellä vuorella sijaitsevan maatilan juhannusjuhlaan.

Tila oli jo itsessään mahtava kokemus. Pihassa oli mitä erilaisimpia majoitusrakennuksia: jurttia, tiipiitä, rakennusparakeista tehtyjä huoneistoja.




 Tilan yhdellä laidalla oli peura-aitaus ja lampi, navetasta kuului kukon kiekuminen ja kanojen kaakatus. Yhden jurtan kupeessa sijaitsi kanitarha ja siellä vaelteli myös sangen kesy ja hellyydenkipeä kissa. Kun kiipesi kukkulalle, näki alhaalla laaksossa olevan järven ja vastapäiset vuoret.




Juhannusjuhlan olivat alun perin laittaneet alulle suomalais-ruotsalais-sveitsiläinen ystäväporukka (anteeksi jos joku unohtui...). Nyt paikalla oli sveitsiläisiä, suomalaisia, saksalaisia, marokolainen, ruotsalainen... Kielikylpyhän siitä kehkeytyi. Jopa niin massiivinen, että minun aivoni väsähtivät puolilta öin, enkä enää kyennyt keskustelemaan millään kielellä kenenkään kanssa...


Miehet pystyttivät juhannussalon, kasasivat kokon ja tekivät loimulohta. Kuulostaa hyvin kotoisalta. Kuljeskelin kameran kanssa pitkin tilaa ja huokailin maisemia ja käkkäräisiä puita. Sää oli keskiverto suomalainen juhannussää: sateli kevyesti pitkin iltaa ja lämmintä oli rapiat 12 astetta, eli piti olla ihan hyvin vaatetettu. Vastapäiselle vuorelle satoi illan aikana lumi...



Sveitsistä matka jatkui kohti Ranskaa, Luxemburghia ja Saksaa...

Tosi joulukalenteri 2

Pikkujouluaika. Hipsuttelukengät!

Tämän vuoden aikana löysin "Idän ihmeen" alias verkkokaupan, joka myy todella edullisesti vaatteita, kenkiä ja asusteita (tosi ihmeellisiäkin härpäkkeitä... ja kuvien malleja oli paikka paikoin fotoshoppailtu reippaammanlaisesti...)

Noh, kuitenkin, nämä söpöset löytyivät sieltä Rosewholesalesta. Nimihirviö. Samoja tuotteita löytyy Wishistä ja Twinkledealsista. Hintaa noin 9.90 e. Pitää vaan muistaa tuolta tilattaessa, että ottaa sen yhden koon normaalia suuremman...

tiistai 1. joulukuuta 2015

Tosi joulukalenteri 1


Joulukuu tulla jolkotteli ja kolmas kenkäjoulukalenteri avautuu! Tästä on tullut hauska perinne. Ja aina vaan kummasti noita kenkiä tuntuu kalentereihin löytyvän. 
Avaan vuoden 2015 joulukalenterin Tallinnasta ostetuilla kangasmaihinnousukengillä. Pehmeää ja lempeää anarkiaa täti-ihmisen jaloissa! Olimme rakkaan ystäväni Sirun kanssa viettämässä elokuun alkua 20 h risteilyllä. Kävelimme kauppakeskukseen ja sieltä New Yorkersista nämä löytyivät, hintaa 19 e. Olivat tämän syksyn kävellyimmät kengät!


maanantai 23. marraskuuta 2015

Tosi Itävalta - Italia

Innsbruck. Kerran lennetty, kerran ajettu.

Matkalla Kotkanpesältä itävaltaan syttyi auton jarrujen varoitusvalo. KIVA! Olimme vasta lähestymässä vuoristo-osuuksia... Majapaikkamme oli noin 4 km kaupungin keskustasta sijaitseva soma majatalo. Sieltä saimme apua jarruongelmaan. Emäntä puhui hyvää englantia ja tarjoutui soittamaan paikalliseen BMW-liikkeeseen ja kertomaan ongelmastamme. Saimme ajan seuraavalle aamulle.

Huoneemme oli tilava, siisti ja kodikas ja ikkunasta oli kaunis
näköala vuorille.

Innsbruckin lentokenttä on jännittävä. Se sijaitsee vuorten välissä ja kun koneesta katselee ulos, ei osaa vuorten seinämien etäisyyttä arvioida... Tunne on vähintään jännittynyt. Ja samalta tuntui alhaalla, vuorten välissä, katsoessani ylös laskeutuvia lentokoneita.


Mutta kaunis oli kaupunki!!! Olin aivan myyty. Poikani, 20v, lähetti viestin, että menkää XXX puistoon. Äiti sitä sitten ihmettelemään, että mistä se nuori mies Innsbruckin puistot tietää? Se kyllä sitten selvisi: kyseessä oli skeittipuisto! Kävimme päivällisellä ja ihmettelimme vanhoja taloja.

Seuraavana aamuna odottelimme aamupalahuoneen ovien avautumista, kun paikalle pölähti ajopuvussaan motoristiherra. Jotain hän siinä selitti, meni tovi ennen kuin tajusin, että mies mongertaa aussienglantia. Hän oli vaimonsa kanssa reissussa. Olivat 3 kk sitten lentäneet Lontooseen, johon prätkä oli laivattu 6 viikkoa aiemmin. Briteissä kiertelyn jälkeen pariskunta oli ylittänyt salmen Ranskaan, kierrelleet Benelux-maat ja muuta läntistä Eurooppaa. Itävallan pysähdyksen jälkeen he suuntasivat kohti Kreikkaa, Turkkia, Intiaa... Vuosi prätkän kanssa maailmalla!

Aamupalan jälkeen ajelimme BMW-liikkeeseen. Siellä sihteeri tarjoili kahvit sillä aikaa kun ajokki oli tutkittavana. Vartin päästä me saimme iPhone-valokuvien kera selvityksen auton tilasta: eiku kilometrejä vaan. Sillä kuulemma ajoi vielä 5000 km. Kun kysyimme, mitä olemme tarkastuksesta velkaa, mies katsoi meitä ihmetellen, että ei kai nyt pelkästä katsomisesta laskuteta!

Voi mennä vuorille, siis vuorille!

Kohti Italiaa. Vastassa oli huimaava tie Stelvio Passolle yli 2700 metrin korkeuteen kikkaraista tietä. Hulppea tunne: katto auki, ympärillä kohosivat lumihuiput! Samaa tietä polkivat kymmenet kilpapyöräilijät ja huristelivat motoristit. Ja kun pääsimme huipulle, oli seassa myös patikoijat ja alppihiihtäjät.

Huipulla tuuli ja oli lämmintä enää 8 astetta. Stelvio Passilta laskeuduimme alas Bormioon ja sieltä kohti Sveitsin rajaa. Oli muuten ainoa paikka koko reissulla, kun piti näyttää passia!

Nauttikaa maisemista. Tavataan Sveitsissä!









lauantai 14. marraskuuta 2015

Tosi Kotkanpesässä

Kesä 2015 oli sukellus holokaustiin! Krakovan juutalaiskorttelit, keskitysleirit, Berliini ja nyt Hitlerin kesähuvila Kehlsteinhaus Saksan ja Itävallan rajalla. Natsipuolue oli lahjoittanut upealla paikalla kallion kielekkeellä sijaitsevan "mökin" Führerilleen 1938. Hitler vieraili majallaan vain 14 kertaa vuosien 1938-1940 välillä.


Julkiselle autoliikenteelle majalle vievä tie päättyi matkailukeskukseen. Sieltä Kotkanpesälle pääsi bussikuljetuksella tai patikoiden. Valitsimme bussin. Tie kiemurteli jyrkkää vuoren rinnettä ylös ja paikka paikoin heikompihermoista heikotti. 


Parkkipaikalla hyppäsimme bussista ulos ja kävelimme yli 100 metriä pitkän tunnelin läpi hissille, joka oli upeampi kuin monessa huippuhotellissa. Hitlerillä oli kuulemma suljetun paikan kammo... Siksi hissi oli päällystetty peilein.

Hissin yläpäässä odotti kivinen huvila ja huikea maisema alas laaksoihin vuoren molemmin puolin. Toisella puolella Saksa ja toisella Itävalta. Vuoren huipulta lähti patikointipolkuja molempiin suuntiin.

Saavuttuamme vuoren huipulle aamun usva leijui vielä laaksojen yllä ja esti näkymät. Kun usva hälveni, tajusi, miten korkealla olimme ja maisemat olivat upeat. Onneksi toisen maailmansodan jälkeen paikka säästettiin jälkipolville. Uhka paikan pommittamisesta maantasalle oli suuri vihapäissään. 


Rakennuksen sisällä sijaitsee nykyisin ravintola. Sieltä kantautui melkoinen puheen sorina kiviseinien kaiuttamana. Näimme Mussolinin majalle lahjoittaman jykevän takan. Vierailin myös Aatun vessassa... Tai ehkä se oli Evan vessa...

Istuimme terassilla viinillä ja olusella ja nautimme lämpiävästä päivästä. Taivaalla liiteli useita mustia keltanokkaisia lintuja ja ne olivatkin sangen sosiaalista laatua. Suorastaan röyhkeitä!












 Matka jatkui iltapäivällä kohti Itävaltaa...




Tosi Saksassa: München

Matka jatkuu, vaikkakin hitain kanan askelin. Onpahan ollut tässä taas vähän kaikkea...

Mutta niin: München. Baijeri. Totaalisen erilainen osa Saksaa kuin Berliini. Meidän piti majoittua yhdeksi yöksi pienehköön hotelliin, mutta sepä olikin buukattu täyteen. Onneksi olivat sijoittaneet meidän läheiseen sisarhotelliin, josta saimme viehättävän parvekkeellisen keittiön, huoneen ja kylpyhuoneen kompleksin. Ei valittamista.

Päivän pyörimme kaupunkia ihastellen ja Hoffbrauhausissa sianpolvea nautiskellen. Melkoinen oluttupa. Harmi, etten juo olutta!

Münchenin rakennukset ja keskusta olivat henkeäsalpaavan kauniita. Olen aina viehättynyt näistä vanhaa kulttuuria kantavista kaupungeista.





 




Seuraavana aamuna olikin sitten taas tarkoitus lähteä jatkamaan kohti Itävaltaa.


Poikkesimme kuitenkin
pienelle aamukävelylle englantilaistyyppiseen puistoon, jossa oli kaunis huvimaja ja myös japanilainen teehuone.






Puistoa halkovalla joella oli mielenkiintoinen harrastuspaikka: jokisurffaus. Ihmettelimme touhua tovin ja sitten jatkui matka.


Ja niin matka jatkui kohti Itävaltaa Kotkanpesän kautta....

Vielä muutama makupala kirkon alttarikoristeesta ja talojen yksityiskohdista.