sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tosi kukkanen

Kuljin töissä Riihimäellä 12 vuotta. Syksyn tullessa kaupunkiin saapujaa ihastuttivat keltaiset pellot. Ei, ei rypsiä, rapsia, eikä voikukkaa. Auringonkukkia pellollinen! Ja mikä parasta, niitä sai poimia vapaasti.
Rakastan auringonkukkia. Olen tatuoittanut yhden sellaisen ihollenikin. 

En ole viherpeukalo, mutta auringonkukkia täytyy viljellä joka vuosi. Tämän vuoden istutukseni ovat pieniä, vahvavartisia miniaurinkoja. Laitoin niitä parvekelaatikkoon, viiteen pieneen kukkaruukkuun ja yhteen suureen siniseen. Matalia on kahta laatua, 30 senttinen tavallinen ja kerrottu. Kukkivat! Koivun juureen ja kodan vierelle istutin korkeita parimetrisiä. En tiedä, ehtivätkö jättiläiset kukkia ennen lumen tuloa.

Eilen olimme rakkaan ystäväpariskunnan kanssa pelaamassa golfia Lepaalla. Siellä oli pari pellollista auringonkukkia! Mikä ihana paikka pelata! Ehkä juuri kukkien takia peli kulki, koin itseni rentoutuneeksi ja onnistuin pienentämään tasoitustanikin. Päätimme pelikierroksen valokuvaan: minä ja ystäväni kukkina kukkien keskellä.

Tätä kirjoitan olohuoneessa nojatuolissa. Vieressä korkeassa maljakossa komeilee kolme uljasta auringonkukkaa! 



2 kommenttia:

  1. Satu, samoja auringonkukkapeltoja olen ihaillut. Minulla on olohuoneen tasolla lähettämäsi tuikku, jota koristaa huovutetut auringonkukan terälehdet, se kertoo minulle aurinkoisesta ystävyydestämme. Syysterveiset Satu aurinkoiselleni!


    "Ystävä villi ja vallaton:
    sinulle auringonkukka on,
    avoin ja suuri ja ihana
    tulvillaan päivänpaistetta.

    Vartesi uljaana kohoaa.
    Syleilet kirkkaana maailmaa,
    kurkotat luottaen korkeuksiin,
    maisemiin kaukana kutsuviin.

    Auringonkukkani rohkea,
    paljon saan sinulta oppia.
    Valosi muillekin heijastuu
    auringonkukka kuin keltainen kuu."

    - Anna-Mari Kaskinen -

    VastaaPoista
  2. Kiitos Raija Raijaseni!!! Ihana runokin! PAljon terkkuja sinne teille ihkulle MArkulle kanssa!

    VastaaPoista