Tosi jumitilanne

Meitä työskentelee työpisteessämme kolme naista vakituisesti ja muutaman kerran viikossa 5/6 tiimiläisestämme lounastaa yhdessä. Toimintaterapiassa on neliöitä ihan mukavasti, mutta neliöiden jakautuminen työskentelytiloihin on huono. Vielä reilu vuosi sitten liki puolet neliöistä oli varastoa. Teimme raivausta ja saimme pienen lisätilan, jossa voi hätätilanteessa vastaanottaa yksilöasiakkaan. Rumahan se on eivätkä turvallisuustekijät ole kohdillaan. Ei kyllä koko toimintaterapiassa. Me kolme siis jaamme tuon varastokopin lisäksi yhden toimiston, kaksi terapiatilaa, joista toisessa ei ole äänieristettä ja harjoituskeittiön, jota ei voi tämän eristeettömyyden takia potilastyössä käyttää. Kun sairaanhoitaja ohjaa osaston toiminnallista ryhmää toisessa terapiatilassa ja toinen toimintaterapeutti toisessa, yksi toimintaterapeutti hakee paikkaansa ja yrittää kirjata edellisen potilaan käyntiä Efficaan. Mutta mutta, paperit ovatkin toisessa huoneessa, jossa on juuri alkanut terapia... Mahdollinen yhtälö?

Keittiötoiminnot on siis pitänyt suunnitella muualle. Roudaamme ruokatarvikkeita, pannuja ja kattiloita kolmanteen kerrokseen kuntoutusosaston keittiöön. Olo on välillä aika idioottimainen. Keittiöön päästyämme emme voi olla varmoja, onko siellä sillä kertaa riittävä määrä lautasia, haarukoita tai pikkulusikoita tai onko kaikki mustapippuri juuri loppunut.

Toimintaterapiassa toimintaa käytetään asiakaslähtöisesti ja tavoitteellisesti. Toimintaterapia ei ole menetelmälähtöistä toimintaa, puuhastelua, ajanvietettä. Puutteellisissa tiloissa toiminnan soveltaminen ja porrastaminen on vaikeaa, liki mahdotonta.

Kanta-Hämeen keskussairaalassa remontoidaan koko ajan jossain päin taloa. Tilan puute on valtava. Olisi mietitty silloin hieman pitkäjänteisemmin, kun Hattelmalasta luovuttiin. Vuodesta 2000 on ollut suunnitteilla jonkinlaista tilojen uudelleen organisoimista. Itse tulin taloon 2006, mutta tuo pieni raivuu on tähän mennessä ainoa, joka on saatu aikaiseksi. Kiljuin miltei riemusta, kun kuulin, että kesällä oli palkattu arkkitehti suunnittelemaan tilamuutosta ja remonttia toimintaterapiaan. Hienoa! Se siis ehkä tulisi jo vuoden sisällä... Vaan eipä ei!

Erikoissairaanhoidossa aletaan kehittää avohoitoa ja suljetaan yksi vuodeosasto. Tilapalaveri oli piirtänyt nuolen remonttimme kohdalta listan alimmaiseksi. Ohi menivät kaksi osastojen remonttia ja nuorisopsykiatria. Auts! Tätäkö on avohoidon kehittäminen? Osastoja remontoidaan. Turhautuminen, kiukku, pettymys, luokkaantuminen! Kaikkea noita tunsin kuultuani tuomion. Heräsi kiukku siitä, että nuorisopsykiatria menee aina kaiken muun edelle. Osasyy siihen on media, joka rummuttaa nuorison puolesta. Kyllähän he tarvitsevat, mutta niin tarvitsevat muutkin psykiatrian yksiköt. Nuorisolle tehtiin talossa suuret remontit muutama vuosi sitten. Nyt taas samanlainen työtila toiseen rakennukseen ja juuri remontoidut muuhun käyttöön. Näinkö tämä menee? Järkevää kuntayhtymän rahojen käyttöä? Nuorisopsykiatria sitten vaan hoitaa nuoret potilaat kuntoon ennen 18 ikävuotta, ettei aikuispsykiatriaa tarvita. Sillähän tästä ongelmasta päästään! Mutta kun jonkun on pidettävä huolta niistä nuorista, jotka eivät toivu vielä täytettyään 18 v. Jonkun on kuntoutettava nuorten vanhempiakin, elämän kuormissa uupuneita, äkillisen traumaattisen kokemuksen kärsineitä...

Olemme siis tilanteessa, jolloin täytyy miettiä, kuinka tehdä töitä alimitoitetuissa tiloissa ja välttää päiden koliseminen toisiinsa. Vaihtoehtoja? Työn joustavuutta, käytännöllisyyttä, turhan karsimista. Hyviä ideoita meidän yksiköstä kyllä tulisi, jos joku älyäisi / viitsisi kysyä. Tiedän mm. sen, että kun talolle vuokrattiin lisätilaa Mehiläisen talosta Keinusaaresta, eivät kaikki aikuispsykiatrian työntekijät olleet omaan siirtoonsa täysin tyytyväisiä. Kenellekään ei tullut mieleen kysyä, kävisikö poliklinikan toimintaterapeutille siirto. Kohteessa on loistava toimintaterapiatila, jonka voi jakaa kahden käyttöön. Tai talon vuokraamat kaksi tyhjää työhuonetta Turuntien yksikössä. Voisiko niihin perustaa vastaanottotilan terapeutille?

Ei voi välttyä ajatukselta, että rahojen ja tilojen käyttö on hyvin lyhytnäköistä, teutaroivaa. Työviihtyvyys ja -tyytyväisyys alkavat olla kovalla koetuksella. Ellen pitäisi työstäni, viihtyisi hyvien työkavereitteni parissa, elleivät kuntayhtymän loma- ja harraste-edut tällaiselle nestorille olisi näinkin hyvät, olisin jo nostanut kytkintä! Katsotaan nyt vielä tovi...