Tosi häröilyä

Blogini lukijoille on varmaan jossain vaiheessa käynyt selväksi, että rakastan tätä oman suomemme kieltä. Murteita on ihanaa kuunnella ja yrittää ymmärtää, sananmuunnokset nousivat uuteen kukoistukseensa tv-pastori Luttisen myötä. Kielemme tarjoaa myös ehtymättömän väärinkuullun ja -lukemisen tarjottimen. Väitän olevani siinä ihan melkein mestari. Viimeisin osoitus siitä oli tämän päiväinen vierailu Naivistit Iittalassa-näyttelyssä. Onneksi mukana oli rakas ystäväni, joka tulkkasi teosten nimet minulle. (Menossa näyttelyyn vielä uudemman kerran toisen ystäväni kanssa, terkkuja vaan!)

Meillä on ollut oikea kultturelli viikonloppu tämän ystävättäreni kanssa. Lauantain vietimme Tampereella Annikin runofestivaalissa. Tarjolla oli runojen luentaa ja lausuntaa sekä sävellettyjä tekstejä kitarasäestyksellä. Vanha punkkari Yari musisoi lavalla ja kertoi, ettei olekaan koskaan soittanut seuraavaa biisiä jouluna (kuule oikein, soolona). Esitysten väleissä kävimme kahvilla, jäätelöllä ja syömässä ja tietysti tarinoimme. Ystävättäreni kertoi, että vanhempi tytär oli tavannut kaveriaan kaupungilla ja treffipaikaksi oli sovittu Kampin Ben & Jerry´s. Senhän voi ihan luontevasti kuulla Men & service! DA! Tietysti, 17-vuotiaalle kyseenalainen mesta...

Ystäväni myös päivitteli miehen vaatetusta tämän mennessä kotipihassa auton pesuun. Päällä oli juuri ostetut uudet 90 euroa maksaneen farkut, golftakki ja Kallaveen lippis. "Siis parhaat kuteet ikinä vapaa-ajalle!" Ja minä miettimään, että Kallavesi... KALLAVESI... Mitä ihmeen tekemistä miehellä on Kuopion ja Kallaveden kanssa... Kunnes kellot alkoivat soida. Mies + golftakki ... Sain hillittömän hepulin tajutessani, että lippis oli merkkiä Callaway.

Vaan on niitä lukihäröilyjä sattunut vuosien mittaan ihan yllin kyllin ympäriinsä. Muista tuossa opiskeluaikoina, kun tuon samaisen rakkaan ystäväni kanssa olimme hyppytunnilla asioimassa pankissa. Samalla tiskillä rahojen saantia odotellessa selitin ystävälleni ostaneeni uuden mikron ja miten se on niin kätevä, kun voi ohjelmoida nyt ja tallentaa kaikkia ohjelmia. Muistan elävästi sen pysähtyneen ilmeen ja ihailevan huokauksen: "No, se mahtoi olla kallis... siis saako siihen ohjelmoitua eri paisto-ohjelmia?" Siinä vaiheessa minun ilmeeni pysähtyi, samoin pankkineidin. Suurin piirtein samaan aikaan kaikki kolme tajusimme, että toinen puhui pc:stä ja toinen mikroaaltouunista.

Viimeviikolla ystäväni kirjoitti Facebookissa järjestelleensä kokoelmansa. Hieraisin silmiäni ja luin uudelleen: irtoproteesikokoelman? Hetkinen... Irtoripsikokoelman? Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut mitenkään osuvan yhteen ihmisen kanssa. Kolmannella yrityksellä pääsin perille ja ymmärsin: irtoreseptikokoelma + Päivi = herkkua!

Kirjoittaessani näitä tajunnanvirran mukanaan tuomia tekstejäni ja Fb-päivityksiä, sormet ovat joskus nopeampia kuin aivot, silmistä puhumattakaan. Siis vihreitä sattuu. Eräs Fb-kaverini kommentoi virheitäni "noloiksi". Itse ajattelen, että kirjainvirheet ovat luovuutta, mahdollisuuksia uusille ilmaisuille, ideoille ja tilannekomiikalle. En siis suostu suhtautumaan tähän kieleemme ryppyotsaisesti. Eräs parhaista kirjoitusvirheistäni sattui Orivedellä Natalie Goldberg-kirjoittajakurssilla kesällä 2010. Olin kirjoittanut pitkän tajunnanvirran aiheesta Keksitty muisto. Kirjoituksessani ei ollut mitään aiheeseen liittyvää, koska en keksinnyt mitään. Sen sijaan olin kirjoittanut kirjoittamisesta ja vanhasta romaanikäsikirjoituksesta, joka oli lojunut jo kauna pöytäkaatikossa. Siinä piti lukea kauan pöytälaatikossa. Mikä kauna käsikirjoitukseen liittyy, siitä virisivät seuraavat mielenkiintoiset kirjoitusharjoitukset.

Ja lisää tulee... Odottakaas vaan!