Tosi elämää romukaupassa

Keittiöstämme poistui tänään kaksi roskapussillista roinaa. Huomasin, että ihmisen sisällä asuu pieni hamsteri. Miten sitä voi jemmata niin paljon tavaraa? Kai sitä kuvittelee tarvitsevansa ylimääräisiä säilytysrasioitten kansia, kahdeksaa juomapulloa, pilttipurkkeja, vuonna 2009 vanhaksi mennyttä kalamaustetta, 25 cm:n metallitankoa, ruukunpalasia, seitsemää muovista tai kankaista kauppakassia, merkkiliikkeitten paperipusseja ja hajaparisia munakuppeja? 

Nyt on kiva mennä keittiöön, kun tavarat ovat paikoillaan (hetken) ja pinnat rojuttomina (toisen hetken). Siirsimme mikroaaltouunin ja leipäkoneen eri paikkoihin, järjestelimme maustehyllyn, veimme ylimääräisiä astioita säilytykseen talliin ja järjestelimme avohyllyt. Ikkunatasolla mahtuu nyt jopa leipomaan korvapuusteja ja katselemaan ohi lipuvia isäntiä koirineen...

Mutta miten voi joka paikka tursuta, pursuta tavaraa!!! Kun on kotona sairaslomalla nyt kolmatta viikkoa, huomaa elämän epäkohtia ja kaaoksen. Olohuoneen pöytä on täynnä lehtiä. TV-tasolla valkeitten koriste-esineitten väleistä pilkistävät ikkunanpesuaine, isännän lompakko ja pari kaukosäädintä. Siellä lymyävät myös miehen juoksuharrastukseen liittyvät verenpaine- ja sykemittari sekä... SUKKA! Olohuoneessa, Aalto-maljakossa! (Selvennykseksi: mies treenaa heinäkuun Hämeenlinnan citymaratonille puolikkaalle, oli pessyt ne sukat ja laittanut kuivumaan, ja tytär on ottanut kesätyökseen ruohonleikkuun lisäksi ikkunoitten pesun... Enkeli!)

Ensi yön tulen todennäköisesti pyörimään lakanat märiksi ja painajaistelemaan kodinhoitohuoneen kaappien siivouksella. Se odottaa vuoroaan ja se tulee olemaan kamala urakka. 

Tämä on niin tätä elämää. Mutta on jotain muuttunutkin. Kun saimme olohuoneen takan pinnoitettua ja sen taustalla olevan seinän sisustuskivellä päällystettyä, takan päällinen on pysynyt tavarattomana. Tai ei, näyttää siellä olevan miehen hikinen juoksulippis...