Ihmisten pitää päästä liikkumaan. On kuljettava kouluun, töihin, harrastuksiin, kavereille, rippikouluun, kauppaan, virastoihin... Kunpa aina olisikin sulan maan aika! Jospa olisi valoisaa eikä metsän eläimiä teillä! Kunpa jokainen päivä olisi skarppi ja havaintokyky hyvä! Kun liikahtaa, altistuu vaaroille (silti, koti on vaarallisin paikka, siellä sattuu eniten tapaturmia.
Meillä on tiukennettu liikennevälineiden ajokorttisäädöksiä. Vaikka se tietää portaittaisuutta ja sitä kautta kustannuksia perheille, minusta se on hyvä asia. Tulee edes jonkinlainen käsitys liikennesäännöistä ja -merkeistä. Mopojen, skoottereitten ja kevareitten lisäksi teillä vaappuu erinäisiä mopoautoja. Liki päivittäin eteeni kurvaa poppikoneen voimasta hypähtelevä mauto. Kuljettajalla ja kaverilla on kivaa, mutta ilonpidon ohessa ei ole tullut katsottua oikealle ja sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle!
Asenteissa on kuitenkin varmaan se suurin työ. Me aikuiset emme liene kovinkaan hyviä esikuvia liikenneäyttäytymisestä!. Viime viikonloppuna luin lehdestä jutun ilmiöstä nimeltä road rage (=aggressiivinen käyttäytyminen liikenteessä, kuljettaja ei näe puutteita omassa ajossaan vaan syy ulkoistetaan toisiin. Saattaa ilmetä kovaäänisenä verbalisointina, vihamielisenä elehtimisenä tai käyttäytymisenä). Totesin ainakin ystävättäreni ja mieheni potevan tätä "mielenterveysongelmaa".
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopan liikenteessä on kuollut yli 140000 nuorta. Suomessa tieliikennekuolemat ovat vähentyneet vähemmän kuin Euroopan keskiarvot, 3.4 prosenttia vuodessa. Olemme siis tilaston kärjessän15-17-vuotiaitten liikenneturmien osalta.
Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa oli otsikko "Nuoria kuolee yhä liikaa liikenteessä". Jäin miettimään, että mikä sitten olisi se sopiva määrä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti