Tosi kiltti

Puhun viikottain kiltteydestä. Kiltteys on hyve. Siihen liittyy ominaisuuksia, kuten avuliaisuus, hyväntahtoisuus, hellyys, empatia. Kiltteys ei ole kovin trendikästä. Varsinkin teini- ja äijäporukassa pitää ennemmin olla vähän pahis. Sille on oma teinilyhennekin: K5!

Jos kiltteysominaisuuksia on liikaa, ollaan hankaluuksissa. Puhetta voi tulla paljonkin, mutta se suomenkielen vaikein ja lyhin sana, EI, ei meinaa taipua sanavalikoimaan. Liiallinen kiltteys altistaa uupumukselle ja masennukselle. On helppoa olla kiva ihminen. Jos kieltäydyn, olenko epämukava, ikävä ihminen? Missä kohtaa on kohteliasta kieltäytyä? Riittääkö syyksi se, ettei itse jaksa? Pitäisi riittää!

Tänään jouduin pohtimaan asiaa omalta kohdaltani. Tein tämän vuoden viimeisen työpäiväni tänään. Usein juuri ennen lomaa joku pyytää kipeästi apua, herkistyy ja vetoaa tunteisiin. Niin myös tänään. Tiedän tehneeni todella paljon töitä tänä vuonna. Tiedän tehneeni työni hyvin. Tiedän, että ensi vuosikin tulee olemaan työntäyteinen. Työni on mieleistä ja syöksyn siihen useimmiten päätä pahkaa kolmella kierteellä. Mitä siis ehdin, kykenen, mahdutan viikkooni? Haluan myös pitää huolta itsestäni, tehdä itselleni merkittäviä ja mieleisiä vapaa-ajan asioita ja "kotoilla"?

Taas kysyttiin kykyä osata olla ikävä ihminen. Ja miten sen hoidin?  Epämääräisillä muminoilla kiireestä, kiertoilmaisuilla muista töistä, jättäen tapaamisajan myöhemmin sovittavaksi, liukuen tilanteesta. Hyi, shame on me! Nainen, ota itseäsi niskasta kiinni ja ole suora! Sano, että aika ei riitä! Kerro asiasi jämäkän ystävällisesti.! Anteeksi ei tarvitse pyydellä. Minullakaan ei ole vuorokaudessa yhtään enempää tunteja kuin se 24. On se vaan niin helvetin vaikeaa! Edelleen, kaikkien näiden vuosienkin jälkeen! Vaan onpa elämässä tavoite ja harjoiteltavaa. En itseäni täydelliseksi väittänytkään =0)