Ihmisiä on monenlaisia. Suvaitsevaisena ihmisenä pyrin hyväksymään kaikenlaisia kotkotuksia niin kauan, kun kotkotus ei satuta toisia. Fyysinen väkivalta on ilmeistä, sen huomaa, mutta kuinka paljon oikeasti tapahtuu henkistä satuttamista?
Minä en pidä moukkamaisuudesta. Oikeasti en voi sietää sitä. Moukkamaisuus pitää sisällään känniääliöintiä, itsensä ja asemansa korostamista, kovaäänistä kommentointia, toisten ominaisuuksien, taitojen ja tekemisten väheksymistä ja mollaamista. Kuulijan korvia alkaa kuumottaa, poskia vielä enemmän. Myötähäpeä painaa pöydän alle. Yrität sanoa väliin pari sivistyksen ja hyvän käyttäytymisen sanaa, mutta minkäs teet: Tollo ei tajua käyttäytyvänsä tollosti. Vakiovastaus on: "Kyllä minulla on oikeus sanoa mielipiteeni!"
On on. Jokaisella on. Idea onkin siinä, miten sen sanoo. Ylimielinen ihminen ei ilmeisesti joko älyä tai ehdi miettiä, miten ääni pilaantuu kiduksista ulos tullessaan. Usein tuossa tilassa ollaan yksisilmäisiä, vain oma tapa toimia ja ajatella on oikea, vika on aina toisissa. Hän levittää ympärilleen ärtyvyyttä, hermostuneisuutta ja epätietoisuutta.
Tänäänkin täällä Suomen perukoilla, Koillis-Lapissa, kuuntelin rinneravintolassa selitystä siitä, miten "perseestä rinnehuolto täälläkin on!". Tuliko huomioitua, että tämä on ollut aika poikkeuksellisen huonoluminen talvi? Naapuripöydässä haukuttiin suureen ääneen venäläiset alppihiihtoharrastajat. Ja sitten on se tollotyyppi, jonka on aivan turha ihmetellä silmät teetasseina, että miten juuri hän tuli ryöstetyksi. Hänellä kun vaan sattuu olemaan varaa tuohon ja tuohon ja tähänkin, ja hän tekee sen hyvin selväksi koko lähitienoolle.
Yksi ärsyttävä muoto osoittaa toisen alemmuutta on pään pyörittely ja kielen napsuttelu, tiedättehän tyyliin "aijai jai!". Moukilla on kyllä yksi ylivoimainen ominaisuus ja se on sinnikkyys toisten ärsyttämisessä. Vaikka kuinka yrittää olla välittämättä moukan hohkaamisesta, antaa koilottaa ihan vaan itsekseen, tosimoukka vetää sen niin lahjakkaasti, ettei voi olla lopulta ärtymättä. Mitä läheisempi, sitä varmempi vaikutus!
Kunpa sitä ihminen virheistään oppisi! Miten on, haluatko tulla muistetuksi mukavana ihmisenä, jonka kanssa oli kiva rupatella vai sinä moukkana, joka karkotti kaikki mahdolliset uudet tuttavuudet ympäriltään? Valitsetko suorat epäystävällisyyttä viestittävät vihjailut vai asiallisen ystävälliset parannusehdotukset? Kumman arvelet menevän paremmin perille?
Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla Ihmisiä! Ihmisiä ilman itse otsaansa stämppäämää statusleimaa. Ihmisiä, joka ajattelee toisesta ensisijaisesti hyvää, näkee hänet vertaisenaan. Arvostan nöyryyttä, se ei tarkoita nöyristelyä. Arvostan kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä asioihin vaikuttavia osatekijöitä. Aina ei ole hyvä päivä, ei kenelläkään voi olla. Näiden päivien pitäisi olla poikkeamia. Moukan käytöksestä voisi kuvitella, että hänellä ei muunlaisia päiviä olekaan.
Tässä kohtaa moukka (jos joku sellainen tämän lukee) ajattelee "NÖSSÖILYÄ!" Minun egoni kestää "nössöilyn", entä sinun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti