Tosi huti

Muutama viikko sitten ystävättäreni naureskeli, että kylläpä hän oli nolottavan hullunkurisen näköinen tullessaan kotiin pikkujouluista. Oli teatteri- ja raintolareissun paluumatkalla bussissa sipaissut huulipunaa suun tienoille, ilman peiliä. Muistelin, että sille oli olemassa jokin hilpeä nimitys. Kaivoin esiin kirjan Elimäen tarkoitus (Kannattaa muuten tutustua, hupaisaa ja keveää luettavaa ja kirjoittajilla on takuulla ollut hauskaa). Lipsala  = huulten ulkopuolelle levitetty / levinnyt huulipuna. 

Tänään vein auton huoltoon ja kulutin siihen menneen puolitoista tuntia kirpputorilla luuhaamiseen. Sattui kaksi olemaan ihan Länsiautoa liki. Eksyin myös paluumatkalla tarjoustavarataloon ja tulin sieltä ulos ison laatikon kanssa, johon olin koonnut kaikki pikkuostokseni. Laatikon kyljessä luki Something.

Taiteilin laatikko sylissä autoliikkeen oven auki ja kopistelin maijapoppasillani huoltotiskille. Automyyjien päät kääntyivät ja heitä näytti huvittavan "Ruusan sisään tulo". Sain kuulla, että rikkonainen osa takalasin pissapoikaan oli vaihdettu, eikä se enää virtsaa sisälle hattuhyllylle. Akku pitäisi kuulemma uusia, vetelee viimeisiään. 35 euroa, kiitos ja hyvät joulut!

Kaikenmaailman laatikko pääsi takapenkille ja Ruusa rustaamaan penkkiä omille säädöille jonkun isokokoisen korjausmiehen jäljiltä. Sitten katsahdin peruutuspeiliin ohimennen... Katsahdin sitten hieman tarkemmin. Minulla on tapana levittää huulirasvaa pari kertaa tunnissa. Toki sitä täytyy sitten levittää hinkkaamalla huulia yhteen. Nyt oli alahuuli tehnyt liian laajan liikkeen ylähuulen ja nenän välille. Ylähuulen amorinkaari oli hämärtynyt aamulla laittamani oranssinruskean huulipunan ja -rasvan yhteisvaikutuksesta. Huomasin olevani Lipsalan uhri!!!! Kätevä ilmaus!