lauantai 8. helmikuuta 2014

Tosi bongattu: puikot

Neulominen! Vimma, joka valtaa syksyn tullen, mutta lopahtaa talven taittuessa kevään puolelle.

Neuloin taas syksyllä pätkän keltaisenkirjavaa jättineulettani, joka on ollut kesken jo puolitoista vuotta. Saa nähdä saanko tehtyä ensi talvena valmiiksi etu- ja takakappaleet. Sitten voin siirtyä hihoihin, näin pitkällä tähtäimellä. Neuloin myös tyttärelleni superpitkän valkean kaulaliinan patellaneuleella. Siihen kuuluvat lapaset avoimilla peukalon päillä ovat vielä kesken... (avoimet pukalon päät siksi, että voi siten käsitellä IPhoneaan). Myös yhdet keltaiset lapaset ovat kesken. Tytär sanoi niitä rumimmiksi lapasiksi, jotka on kuunaan nähnyt. Jotenkin meni maku niiden tekemiseen...

Ja sitten on se virkkaaminen. Minä en ymmärrä virkkuuohjeita. Ne puhuvat ihan eri kieltä kuin minä. Se on varmaan sen verran matemaattinen käsityön laji, etten ymmärrä sen logiikkaa.

Neulomisesta ja virkkaamisesta on tullut muoti-ilmiö ihan Pariisin kahviloissa asti. Siellä kokoonnutaan juomaan cafe au laita, tapaamaan tuttuja ja opettelemaan uusia virkkuuohjeita gurun johdolla. Mitä roheampi jälki, sitä parempi. Nyt pitää olla selkeästi itsetehdyn näköistä!

Kuva Novita
Hahaa! Bongasin tänään olympiakisojen slope stylen lähtövirkailijan, joka neuloi siinä urheilijoiden alamäkilaskuun lähettämisen ohessa. Pitkälti oli jo valkeaa neuletta syntynyt. Mies hieraisi silmiään ja huudahti, että "Mitä hittoa tuolla tapahtuu!" Ihan säikähdin, että mitä nyt sitten, onko joltain kinttu poikki tai jäikö joku laskija haaruksistaan kaiteelle keikkumaan. Vaan ei, puikot siellä vaan vilahtelivat! Minusta se sopi siihen ympäristöön oikein mainiosta. Neulomisessa ja virkkaamisessa suomalaiset ovat olleet nimittäin aikaansa edellä.


Nuoret lumilautailevat miehet innostuivat nimittäin pipojen virkkaamisesta niin, että alkoivat virkata päähineensä itse. Jokunen vuosi sitten törmäsin niihin ihaniin paksusta langasta virkattuihin, kirkuvan värisiin, mahtavan mallisiin pipoihin Ski Expo:ssa. Yksi esimerkki on Outo-pipot (http://www.outowear.com/#!about/c10fk), jonka luoja koukuttui itsetehtyihin päähineisiin niin, että teki niistä itselleen uran.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aijat_ja_lumilautailijat_loysivat_virkkaamisen_96118.html#media=96197

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aijat_ja_lumilautailijat_loysivat_virkkaamisen_96118.html#media=96197

Annan omien neuletekeleitteni taas muhia ja odottaa uutta syksyä. Neidin lapaset täytyy kyllä ennen pahempia pakkasia saada valmiiksi...

Ps. Murrealueittain on toiminnalla eroja. Virkkaus lienee virkkausta, mutta neulotko sinä vai kuulutko kutojiin?

2 kommenttia:

  1. Sunnuntai aamua! Nyt ollaan alueella, joka on minulle sydämen asia. Satulle tsemppiä keskeneräisten töiden saattamista valmiiksi!
    Minä neulon, vaikka täällä Keski-Pohjanmaalla Martatkin kutoo. Minulla on siihen hyvä syy, koulussa käsitöiden opettaja teki sen selväksi kuullessaan oppilaiden puhuvan kutomisesta. Näin hän evästi: Kun menette kauppaan, tuskin ostatte kudetta vaan neuleen. Kangaspuilla kudotaan ja puikoilla neulotaan. Kaksi tuntia kaikille jälki-istuntoa ja koko ajan kirjoitimme: puikoilla neulotaan, puikoilla neulotaan... että näin se menee, mukavia ja ken ties opettaviakin muistoja kouluajoilta, mukavahan näitä on kiikkustuolissa muistella. Käden taitoja arvostetaan tänä päivänä aidolla tavalla, se on hyvä asia. Kohta katsomaan Aamusydämellä ohjelmaa kera sukkaneuleen.

    VastaaPoista
  2. Hei RAija <3 Sinut tiedänkin mahtavaksi neulojaksi. Olenhan saanut nauttia kättesi töistä varpaissani :)
    Juu olen ihan samaa mieltä kanssasi, että puikoilla neulotaan! TArtunkin tässä nyt ihan juurikin Venlan keskeneräiseen tumppuun ja teen sen valmiiksi! Kiitos vetoavusta ja halit sinne!

    VastaaPoista