Tosi rajoitettua ajoa

Muutaman viime viikon aikana olen ajellut pari tuhatta kilometriä hyvin erikuntoisilla teillä. Se on selvää, että eri maiden välillä on nopeusrajoituksissa kovastikin eroa. Suomen teillä löytyy kuitenkin hyvin omituisia ja räikeitä eroja sallitussa ajonopeudessa.

Juhannus vierähti Kiskossa, lähellä Saloa ja Perniötä. Ajelimme ystävättären mökille mutkaista hiekkatietä. Sora pöllysi, mielessä soi Baddingin Bensaa suonissa ja joka mutkassa sai pelätä tuleeko vastaan paikallinen traktori vai satunnainen keskellä tietä ajava kesäturisti. Tiessä on myös sellaisia kumpareita, joiden päältä pudottauduttaessa vatsanpohjaa vihlasee ja otsassa tuntuu painetta. Kummityttöni on nimennyt nuo kumpareet ja tunteen "pääroiskauksiksi". Tällä maaseututaipaleella oli sallittua kaahata 80 km/h.

Verrokkina 80 kilometrin tuntivauhtiin: Monessa kohtaa kutostiellä Itä-Suomessa, kymppitiellä matkalla Hämeenlinnasta Tuulokseen. Hyvää suoraa, kohtalaisen leveää tietä.

Ajelimme Hämeenlinnan väylää Helsingistä Hämeenlinnaan. Kesärajoitushan siellä on 120 km/h. Sitä eivät aja edes peräkärryä vetävät autot!!! Tie on hyvässä kunnossa ja uria on paikattu. Minun mielestäni siinä voisi olla säiden mukaan muuttuvat rajoitukset. Kuivalla hyvällä säällä 130 km/h ja sadekelillä ja sumussa alennettu. Tai sitten molemmille kaistoille omat nopeudet: oikeanpuoleista 120 ja vasenta kaistaa 130. (Voin kertoa, että sekin on vielä vähän: tänään olin laittanut vakionopeuden säädön 134 km/h ja ohi painettiin mennen tullen)



Niin että pitäisikö noita nopeuksia tarkistaa?!

PS: Mutta huikeaa oli liikennekulttuuri Latviassa, jossa taannoin vierailin. Kun raja oli ylitetty Via Balticalla Viron kohdalla, alkoi hurja ralli. Ohituksia neljäkin autoa rinnakkain. Nopeutta rapiat 130 km/h ja tie... kynnöspeltoa 30 km rajalta. Pitkä perävaunullinen rekka ohittamassa toista ja risteysalueen ruuhkatilanne, jossa henkilöautot hivuttautuivat ohi oikealta pientareen puolelta. Heikompaa hirvitti!