Tosi minuuden ylistys ja ryhmän voima

Maanantaina 27.5. istuimme ryhmäni kanssa Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa huvimajassa ja kirjoitimme. Ensin 3 minuuttia tajunnanvirtaa alkaen lauseesta "Minä tahtoisin..." Seuraava 3 minuuttia lauseesta "Minä aion..." ja viimeiset 3 minuutin tajunnanvirrat käynnistyivät sanoin "Minä vaadin itselleni..." Kustakin kappaleesta kirjoittaja valitsi tärkeimmän lauseensa. Näitä aloimme jatkojalostaa.

Kirjoitin pantoumin vaatimuksestani.

Vaadin arvostavaa kohtelua!
Olen minä, en oletuksen tuote.
Minun arvoani ei kukaan mittaa,
ei määritä, ei sanele.

Olen minä, en oletuksen tuote!
Ainutlaatuisuus on nimeni.
Ei määritä, ei sanele,
minuun eivät päde keksityt lait.

Ainutlaatuisuus on nimeni,
voit kutsua minua, tulen tai en.
Minuun eivät päde keksityt laita,
onnellisuuden lait kyllä.

Voit kutsua minua, tulen tai en,
minun arvoani ei kukaan mittaa.
Onnellisuuden lait, kyllä!
Vaadin arvostavaa kohtelua!

Tahtoisin- teemasta valituista lauseista kirjoitimme ryhmärunot.

Vaeltaa kukkien keskellä, 
vahtia niiden kukintaa. 
Vaeltaa 
vapaana, vaalia tärkeää tehtävää.
Vaeltaa 
kevein askelin, kuin tunnustellen
elämän polkua. Kivikkoinen se on.
Pienimmät kivet potkin tieltäni,
nakkelen lampiin. 
Suuret paadet vaativat pysähtymään.
Hetken lepäämisen jälkeen
voin jälleen jatkaa matkaa
kivikosta
kukkasten keskelle.
Ja eteenpäin.
Olla kuin mehiläinen tuulessa,
sinnikkäästi 
eteenpäin.
Olen kuin tuuliviiri tuulen riepoteltavana.
Mutta entäs,
jos panen hanttiin, enkä käänny?