Tänään olen ajanut Sitikallani akselilla Ruunumylly (koti) - Iittala (työnohjaus) - Ahvenisto (sairaala) - Riihimäki (voimauttavan valokuvan palaveri). Kirpputorien anti ja vanhat kankaat olivat tänään pääosassa reissuillani.
Olimme sopineet treffit Voimauttavan valokuvan kurssikaverini Sirkun kanssa Riihimäelle suolle. Olimme kurssin aikana ottaneet kuvia syksyn väreissä ja kevään valossa. Nyt oli talvikuvien aika, keskellä kauneinta helmikuuta.
Minun on hirveän vaikeaa miettiä etukäteen edellisenä iltana, mitä laittaisin päälleni vaikka ihan töihin. Aamulla saattaa olla ihan eri fiilis ja värimaailma. Tänä aamuna olin kuitenkin edelleen samaa mieltä itseni kanssa illalla valitsemastani mekosta. Nimesin sen voimamekoksi.
Voimamekko ilmiintyi minulle paikallisella kirpputorilla parin euron hintaan. Sen on joku vuosia (vuosikymmeniä) sitten omin käsin tehnyt. Se on paksu ja lämminvuorinen, vähän kuin windstopper. En aiemmin ollut mekkoa käyttänyt, mutta nyt se sai kunniatehtävän olla talvisten voimakuvieni rekvisiittana. Olo oli kuin narsissilla keväthankien keskellä.
Kuvat oli kuvattu ja teki vielä mieli hetken hengailla ja suuntasimme kirpputorille parini kanssa. Mikäs siellä odottikaan... Vihreäsävyinen retromekko kokoa 48! Hieman sitä täytyy tuunata / kaventaa, mutta käyttöön tulee. Sanokoon mies mitä lystää... Ei ole ihan hänen mieleensä. Niin, ja minähän sitä pidän!
Ihailen Satu energisyyttäsi, jota suorastaan pursuat... Ihanat sinulle voimaa antavat mekot olet taas kerran itsellesi valinnut, jatka vaan samaan malliin, sanokoon muut mitä haluavat, sinähän niitä todella pidät, jos tunnet olosi niissä kotoisaksi, niin hyvä näin. Tämä kirjoituksesi toi mieleeni/mieliimme ihanat yhdessä vietetyt hetket Riihimäellä, jo sana voimauttava sai ajatukseni kelaamaan vuoden 2002-2003 aikaan, annoit meille molemmille voimaa ja energiaa, sekä minulle uuden elämän. Aurinkoisia kevätpäiviä ja ISOT HALIT!
VastaaPoista