Tosi keskinäisen kehumisen kerho

Ennen kasvatettiin lapset kuriin ja Herran nuhteeseen! Kehua ei tunnettu. Tai tunnettiin, mutta sen luultiin ylpistävän. Niin kauan kun ei toruttu, asiat olivat hyvin. Näin asiat sujuivat vielä minunkin lapsuuden kodissani.

Itse kuitenkin vannon positiivisen palautteen nimeen. Sillä on voimaa! Kaunis kiitos, huomio tai palaute ei ole antajaltaan pois. Se voi jopa palautua yllättävältä taholta ja moninkertaistaa ilon, tuoda onnistumisen kokemuksia. Se kaunistaa! Positiivinen palaute voi olla aiheellinen kehu, mutta se on myös paljon muuta. Lasta voi kasvattaa sen avulla kauniiseen käytökseen, oppimaan itsestään asioita ja ominaisuuksia sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Positiivisen palautteen kautta lapsen on mahdollista luoda optimistisempi elämän asenne sekä kyky nähdä hyviä asioita. Sillä on siis suuri vaikutus kasvavan ihmisen taimen minäkuvaan.

Miten upealta murkkuilijasta tuntuu angstinsa alla, kun äiti kertoo tykkäävänsä ja olevansa ylpeä hänestä. Tärkeää on se, ettei palautetta anna vain hyvien suoritusten jälkeen. Tässä maailmassa on aivan liikaa suorittajia, vaatijia ja perfektionismiin pyrkiviä ihmisiä.

Meistä naisista on sanottu, että pahin kompastuksemme on keskinäinen kateus. Olen törmännyt tuohon naisten väliseen kateuteen. Se on sanottu suoraan, mikä on aikuista ja selventää heti tilanteessa vallitsevia outoja tunnelmia. Se on myös osoitettu omituisilla tavoilla. Tämä puolestaan on omiaan tuomaan lisää outoja vibroja vuorovaikutukseen. Usein näillä ammattikadehtijoilla on ongelmia omassa elämässään ja laajalti vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Onko naisen sitten todellakin niin ylivoimaisen vaikeaa sanoa kanssasisarelleen kauniita asioita? Mielestäni olemme kehittyneet hienoon suuntaan. Ja tämän sanon nyt vilpittömästi.

Veikkaan, että siinä, missä suoran puhuminen, on myös toisen kehuminen helpottunut sosiaalisen median myötä. On niin paljon helpompi sanoa suorat sanat, mutta myös lähettää sydän bittien takaa. Ja ehkä Facebookin tykkäämisetkin ovat sitä positiivista palautetta.

Pyrin päivittäin näkemään ihmisissä ympärilläni hyvää ja myös verbalisoimaan sen heille. Voin kertoa työkaverille potilaan antamasta hyvästä palautteesta sellaisen kuullessani. Kerron esimiehelleni arvostavani hänen tapaansa hoitaa asioita. Kannustan sosiaalisesta pelosta kärsivää potilastani kuvailemalla hänen hienoa ongelmanratkaisuaan vaikeassa tilanteessa. Kirjoitan kaverin profiilisivulle pitäväni hänen kuvastaan tai että hän on kaunis. Kiitän miestäni päivällisestä sanoen, että on ihanaa kun hän sen tekee. En koe kuitenkaan olevani muovinen, amerikkalaistyylinen "hi dear-tyyppi" , vaikka erään opiskeluaikaisen kenttäohjaajani mielestä "voisin olla hieman vähemmän niinkuin Kauniissa ja rohkeissa!" Hmm... Siinä sitä olikin positiivista palautetta ihan yllin kyllin rakentavassa paketissa nuorelle opiskelijalle, josta oli pian tuleva kollega.

Palautteen annossakin pitää olla aito. Nuoleskelu haisee matkojen päähän ja kateus jättää pahan jälkimaun.