Tosi hupenevia kevätpäiviä

Lumi suli, valo tuli, ja sen myötä repullinen energiaa. Vaan mihin menee kaikki aika?

En ehdi kirjoittamaan. Töistä tultua en ehdi lukemaan, juuri ja juuri löytyy aikaa puolen tunnin kävelylle koiran kanssa. Päivällinen vaihtuu illalliseksi (ja senkin tekee mies). Saunaan ehtii vasta yhdeksän jälkeen. Niin vaan meni taas uutisaika. Yhtäkkiä kello tikkaa jo yhtätoista ja yötä. Koko ajan on sellainen olo, että menee jotenkin viiveellä, vaiheessa, hitaalla, kaikki muu paitsi pää! Tältäkö kissoista keväällä tuntuu?

Täytyy asentaa taloon valvontakamera, jotta selviää, mihin puuhasteluun aikani kuluu. Se on nimittäin ihmemysteeri.

Siksi siis tällainen väliaikabloggaus. Lyhyt ja töksähtelevä. Terveisiä vaan kaikille. Palaan ensi viikolla tänne. Jos vaikka silloin olisin ratkaissut kadonneiden tuntien arvoituksen.