Tosi naivisteja 2

Osana Tuija Piepposen maalausta:
Ihanana naisena rannalla!

Minä täällä hei! On kelejä pidellyt ja lomailtu on iloisissa tunnelmissa. Kuten näkyy, saavutetuista kurveista ei luovuta: mikä makkarana suusta alas menee, se makkarana alhaalla pysyy!

Terveisiä kesän traditioreissulta Iittalasta. Naivistit olivat jälleen hyvän tuulen tapahtuma. En tiedä parempaa tapaa viettää sadepäivää kuin hyvän ystävän kanssa hihittely. Tapasimme Viikilän keraamiset koirat: toinen oli Alexander Stubbin ja toinen Timo Soinin. Tauluista meitä katselivat kurvejaan ujostelemattomat rehevät naiset uimapuvuissaan, harvahampaiset kaverukset Kala-Kalle ja Riista-Ville, pärinäpoika ja suhinasussu sekä sirkusapinat.

Wikipedia määrittelee naivismin lapsellisuutena. Taidesuunnan katsotaan syntyneen impressionismin vastapainoksi. Haluttiin tuoda ilmaisuun taas vaistomaisuutta ja välittömyyttä. Naivistisissa tauluissa on paljon hyvää. Ne esittävät aina jotakin selkeästi!  Maalausten lisäksi tärkeä osa teosta on sen nimi. Naivismissa nimi näyttelee vielä suurempaa osaa kuin muissa maalaustyyleissä. Vai mitä sanoisitte: taulu esittää pyylevää naista, joka laulaa selkeästi lujaa oopperaa avokaulaisessa iltapuvussa, jonka etumuksesta pilkottavat nännit. Kumpi on parempi nimi teokselle, Aaria vai Fortissimo? Tai taulu, jossa isäntä ja koira hurjastelevat moottoripyörällä, kissat ovat puissa kauhusta kankeina: Ilta-ajelulla vai Täältä tulee kaamea McDog!

 

Yksityiskohta Marit Björnegranin maalausta

Naivistitaide pureutuu arkee, arkipäiväisyyteen ja sen pieniin ihanuuksiin. Se pyrkii näkemään kauneutta ja hyväntuulisuutta, mutta myös huumorin avulla nostamaan esiin ajatuksia."Yleisvaikutelma on useimmiten hauska tai optimistinen. Huumorin ohessa voi olla lempeää yhteiskuntakritiikkiä." (Wikipedia)  Jotkut työt ovat myös haikeita. Toisten töiden värimaailma ärsyttää riemunkirjavuudellaan, kun taas joku taiteilija on saanut uskomattoman harmonian loihdittua vielä useammalla sävyllä. Joka vuosi mukana on uusia taiteilijoita. Useimmat itseoppineita. Joka vuosi näyttelystä löytyvät myös ne omat suosikit. Minä pidän erityisesti Raija Nokkalan, Petra Heikkilän ja Marit Björnegranin tauluista sekä Esko Viikilän patsaista. Katja Mesikämmenen leikkaa-liimaa-teokset ovat hauskoja, mutta minuun eivät uppoa hänen maalauksensa. Omaa lukioaikaista tyylisuuntaani myötäilevät Mia Bergqvistin selkeät akryylimaalaukset. Elämää ihanana naisena kuvaa  Raija Männistö-Koski.

Jos haluat itsellesi riemukkaan, avartuneen ja aurinkoisen mielen, mene Iittalan vanhalle puukoululle naivisti-näyttelyyn! Itse asiassa olen tähän mennessä vieraillut näyttelyssä jo kahdesti tänä kesänä: samalla lipulla pääsee kesän aikana hyvän tuulen taulujen äärelle niin monesti kuin vaan haluaa mennä! Menen vielä ainakin kolmannen kerran. Mies haluaa sinne myös. Kuunteli innosta puhkuvaa sepustustani tauluista ja niiden nimistä ja totesi, että tuohan pitäisi nähdä! Iittalan lasimäki on muutenkin käymisen arvoinen paikka. Tosin käynti saattaa tulla kalliiksi...

PS. Minulle ei ole maksettu tästä postauksesta. Tämä ei ole kaupallinen mainos. Tähän saattaa sisältyä hiven tuotesijoittelua...