Tosi siistiä

Reissussa jalostunut (ja vähän rähjääntynytkin) taas! Tällä kertaa kohteena oli Puola ja Krakova.

Oma käsitykseni Puolasta muuttui. Sitä muutosta seuraillessani pohdin, että mistä nuo ennakkoasenteet muita maita ja niiden tapoja kohtaan kumpuavat. Pidän itseäni ennakkoluulottomana ihmisenä, mutta noita piileviä luuloja tuntuu aina vaan olevan. Olin ajatellut Puolan jotenkin "köyhäksi" ja ränsistyneeksikin. Kenties sitäkin on isossa maassa tarjolla, olenhan nähnyt vain parhautta ja muutamaa kaupunkia.

Onneksi ruokalistat olivat myös englanniksi..

Puola on keskellä Eurooppaa. Se on käynyt läpi monenlaisia miehityksiä, aivan kuin Suomikin. Se on ollut joskus suurvalta, mutta sitä on kutistettu milloin miltäkin suunnalta. Puolan kieli... noh, se on vähintäänkin eriskummallinen, varsinainen konsonanttiparatiisi. Esim. hotellimme Antique Apartments sijaitsi osoitteessa Plac Szczepanska. Eräs suurimmista keskustaan johtavista kaduista oli nimeltään Zwierzyniecka. Tsekki ehkä vetää vielä vertoja tuolle!

Puolalaiset osoittautuivat ensinnäkin hyviksi englannin puhujiksi, toiseksi ystävällisiksi ja palvelualttiiksi ja kolmanneksi siisteiksi. Kaduilla oli runsaasti sightseing-kierrosten kauppaajia, mutta "no thanks" riitti ja perään toivoteltiin hymyillen hyvää päivän jatkoa. Vapauttavaa! Sehän nimittäin suomalaista ahdistaa jos mikä, jos ei saa rauhassa katsella ja oleskella. 

Käytimme opaspalveluita kolmesti neljän päivän aikana. Otimme kierrokset Auschwiziin ja Auschwiz-Birkenauhun (n. 50 km kaupungista), vanhalle suolakaivokselle (n. 15 km kaupungista) sekä kävelyturneen juutalaisalueisiin (2,5 h, n. 8 km). Keskitysleirit ja suolakaivos olivat Info toursin järjestämiä ja kustansivat noin 25 e/hlö sisältäen noudon hotellilta, kuljetuksen kohteeseen, museokäynnit oppaan johdolla.  Korttelikierrokset Kazimierzin juutalaiskortteliin, entiseen ghettoon ja Schindlerin tehtaalle oli Free walking tour. Kaikki kolme opasta olivat erinomaisia historian tietäjiä, koulutettuja, kielitaitoisia ja innostavia. 

Meillä täällä pohjolassa olisi paljonkin opittavaa katujen siistinä pitämisestä. Onko se täällä siinäkin asiassa talouskysymys? (Puola on muuten pitänyt oman slotinsa...) Joka aamu oli katu pesty tai vähintään lakaistu. Ainoat suttupaikat olivat sunnuntai-iltapäivänä lohikäärmeparaatien jälkeen, kun roskikset ja niiden aluset pursusivat eväspusseja ja pikaruokapakkauksia perheiden jäljiltä. Kadun siistijöitä oli siellä täällä pusseineen ja tarttumapihteineen ja näppärästi hävisivät niin tupakan tumpit kuin purukumitkin maisemaa rumentamasta. Krakovan vanha kaupunki on tosin yksi Unescon maailmanperintökohde, mikä velvoittaakin pitämään paikat kunnossa. Tällä matkalla näin itse asiassa myös kaksi muuta Unescon maailman perintökohdetta, tuon karmivan keskitysleirin ja suolakaivoksen.

Kävelyretket vanhan kaupungin ulkopuolelle näyttivät rakennuksista myös erilaisia puolia, vanhaa Krakovaa, jonka kunnostustöitä ollaan vasta aloittelemassa. Silti, lohjenneista rappauksista huolimatta yleisilme oli siisti.

Palaan Krakovaan vielä! Yksi syy on se, etten ole nähnyt todellakaan kaikkea mielenkiintoista. Haluan palata vanhoihin juutalaiskortteleihin kuljeksimaan ja aistimaan tunnelmaa. Olen aina sympannut tuota väheksittyä väestöä. Toinen syy paluuseen on tyttäreni, joka tuntee tuota samaa sympatiaa. Hän haluaa nähdä korttelit ja leirit! Lupasin viedä hänet sinne katsottuani ne ensin itse. Piti nähdä, voiko hänet sinne viedä. Postaan leirikokemuksesta tuonnempana... Täytyy sulatella hieman!

Tosi metsäläistä

Vierailimme tyttären kanssa Tukholmassa viime viikolla. Tiistaiaamuna Hämeenlinnassa oli lämmintä +8 ja satoi lunta valkoisina jalkarätteinä. Keskiviikkoaamuna Tukholmassa paistoi aurinko ja oli +19 lämmintä. Solsidan!!!

Se ei kuitenkaan ole tämän jutun juoni.

Vaikka ulkona on kylmä, voi mieli olla lämmin! Matkan aikana tuli havainnoitua ja kohdattua monenmoisia ihmisiä: miten kommunikoidaan, mitä oikeasti sanotaan, millaista elekieltä käytetään. Silja linen henkilökunta oli palvelualtista, vitsikkäitä ja mukavia (vertailukohtana kuukauden takaisen Tallinnan suunnan murinat...). Tukholmassa kohtasimme todella aurinkoisia nuoria myyjiä (lähinnä vierailimme nuorten vaateliikkeissä). Nuoret ovat selkeästi omaksuneet hymyilevän ja auliin palveluasenteen. Saman olen huomannut lähikaupan, Idänpään S-marketin nuorissa kassatyöntekijöissä. Pieni ele, mutta tosi mukavaa, kun kassakuittia ojennettaessa toivotetaan samalla mukavaa päivän jatkoa.

Ja nuoria kuulee mollattavan huonoista käytöstavoista... Huonosti käyttäytyviä ja töykeitä ihmisiä löytyy toki kaiken ikäisistä.

Sitten se toinen puoli... Keski-ikäiset ja iäkkäämmät suomalaiset. En halua yleistää, mutta valitettavan usein törmään ilmiöön. Istuuduimme junaan. Paikkamme olivat loosissa, jossa oli 4 paikkaa vastakkain. Kun tilaa oli, istahdin tytärtä vastapäätä pöydän toiselle puolelle, vaikka oma paikkani oli hänen vieressään. Näin oli mukavampi jutella ja jakaa torikojusta ostetut mansikat. Pasilasta junaan tuli iäkäs pariskunta. He seisoivat tovin siinä penkkien vieressä, rouvaihminen jupisi itsekseen jotain ja näytti lippua miehelle. Viimein hän sai sanottua tylyllä äänellä "Se on meidän paikka!" Siirryin tietysti omalle istuimelleni. Pariskunta istahti meitä vastapäätä, setä haisi pahalle (elttautuneelle hielle), täti (jolla oli tiukka ilme, keskijakaus molemmin puolin kahdella pinnillä kiinni) ojenteli miehelleen vettä, otti pullon pois, komenteli ja kaiken huipuksi ilmoitti: "Tää juna lähti nyt." Heräsi kysymys: jättikö mies aivonsa ja silmänsä kotiin? Toivottavasti ainakin korvansa!

Jag är här! Kerrankin tiesin, missä olin!

Tänään olin lähikaupan pihassa marjamyyntikojulla. Tervehdin myyjätyttöä ja pyysin saada mansikoita ja litran pensasmustikkaa. Ojensin rahan, sanoin ole hyvä ja kiitin, kun sain rahasta takaisin. Huikkasin vielä heit lähtiessäni. Perässäni tuli asioimaan keski-ikäinen mies. Tyttö tervehti häntä, ei vastausta. "Herneitä!" totesi mies.

Mietin, miten esimerkiksi englanninkielellä operoivat ihmiset toimittavat asian. "Hello, excuse me but you are sitting in my seat." Tervehtiminen - pahoittelu - asia (-hymy). Reissuillani Sveitsissä ventovieraat ihmiset tervehtivät. Espanjassa vieraaseen suhtauduttiin lämpimällä uteliaisuudella ja avuliaisuudella. Roomassa kohtasin ylenkatseita, huijausta ja töykeyttä. Yritän suhteuttaa kokemaani laajemmassa mittakaavassa, mutta välillä kyllä tuntuu, että metsäläisiä täällä ollaan. Meissä suomalaisissa istuu asenne, että on oltava vakavasti otettava, tosissaan ja vakava.

Ystävällisyys ei kuitenkaan ole keneltäkään pois eikä vähennä kenenkään uskottavuutta.