Tosi tekstillinen ihminen

Viikonloppu Perheniemessä on jälleen takana. Kirjallisuusterapiaohjaajien koulutus on nytkähtänyt yli puolen välin. Rakastan tuota työtä! Kotiin tullessa olen yleensä vielä ihan ylikierroksilla ja sitä innostunutta höpötystä ei varmaan perhe kestä. Virta sammuu sunnuntai-iltana ennen yhdeksää kyllä...

Nyt meillä oli aiheena Natalie Goldbergin kirjoittamisen metodit. Paljon omakohtaista kirjoittamista ja ryhmässä oivaltamista. Ohjaajana ja kouluttajana koin ilmapiirin rentoutuneena ja innostuneena. Kaikin puolin hyvä viikonloppu.

Olen aina ollut tekstillinen ihminen, kirjoittanut päiväkirjaa ja runoja, tarinoitakin pienen ikäni. Rakastan sanailua ja sitä, että ihmiset käyttävät rehevää ja oivaltavaa kieltä. Nuo hetket kirjallisessa seurassa nostavat aina isomman vimman kirjoittaa itsekin. Niiden hetkien siivittämänä huomaan lukevanikin enemmän. Kiinnitän myös huomiota otsikoihin ja erityisesti laulujen sanoihin. Tällä hetkellä minuun kolisevat ja kovaa Haloo Helsingin Ellin jaTuure Kilpeläisen sanoitukset. Oivaltavaa, tunteisiin vetoavaa ja elämää kuvaavaa. 

Olen myös sujahtanut viiden päivän ajaksi syvemmälle runojen maailmaan, koska sain runohaasteen Facebookin kautta. Runoja haasteeseen hakiessani varmistui jälleen käsitykseni kirjallisuusterapeuttisesta valinnasta: teet valinnan alitajuisesti sen pohjalta, mitä elät, mitä tarvitset tai mitä kaipaat. Runot, jotka valitsin haasteeseen ovat tällä hetkellä lähellä.

Päivä1: Oma tuotos Claes Anderssonin oppositiorunon malliin (Google; "Andersson pitää pirunmoista meteliä...")

" Niemiskä voisi opetella nukkumaan seisaallaan, ettei se välikattoa jytisyttävä kuorsaus pitäisi koko korttelia hereillä! 
Niemiskä voisi muuttaa elämäntapojaan, että loppuisi se jatkuva jojoilu sen painon kanssa! 
Mutta kun Niemiskä on perso; suklaalle, kekseille, juustoille, kuohuviinille, punaviinille, viinille kuin viinille! 
Niemiskä luulee osaavansa laulaa ja veisaa karaokessa kuin epävireinen orava. 
Ääntä siitä kyllä lähtee! 
Niemiskä pitää kovalla äänellään hälyytystilassa koko poliklinikkaa!
Niemiskä saisi opetella nauramaan hiljempaa, ettei hampaat näy, ja kieli, ikenet ja risat!
Niemiskän päätä ympäröi pilvi, ruusunpunainen, jatkuvasta unelmoinnista ja haaveilusta. 
Voisiko joku sitoa Niemiskän nilkkoihin 5 kilon punnukset? 
Niemiskä on karjalainen ja sen kyllä huomaa. 
Tulisi vanhaksi ja raihnaiseksi niin loppuisi tuo ainainen touhotus!" 

Päivä 2: Tuula Sandströmiä

 "Rakkauden pitäisi kuolla äkkijyrkästi 

kamikazekotkana 

ei tukehtua korahdellen tiskiveteen, 

Pepsodentin vikajengoihin."

Päivä 3: Myöskin Tuula Sandströmiä

"Opetat mitä on ihmisyys
ja mihin elämää ei kannata tuhlata.

Et koskaan kasvanut aikuiseksi
ja niin minuunkin jäi lapsen katse.

Pidät iloa hengissä.
Ihmiset tulevat lähellesi hengittämään."

Päivä 4: Eeva Kilpeä

" Ajattele, minä sanoin sillä hetkellä kun olin varma, me sovimme yhteen.

Niin, hän sanoi. Oi että me tavattiin!

Loput minä muistan."

Päivä 5: Pablo Nerudaa

"Siirtyykö perhosen sielu lentokalaan?
Eikö siis ollutkaan totta, että Jumala asui kuussa?
Minkä väristä on tuoksu orvokkien sinisen itkun?
Montako vuotta on kuukaudella, montako viikkoa päivällä?

Miten lintujen kanssa sovitaan niiden kielten tulkkauksesta?
Miten kerron kilpikonnalle, että voitan sen hitaudessa?
Miten kysyn kirpulta sen suoritusten mittoja?
Entä mitä sanon neilikoille kiitellessäni niiden tuoksua?"

Nautitaan sanoista! Sanotaan kauniita sanoja toisillemme!