Tosi kohtuudella

Mikä on ansaittua? Mikä on kohtuus? Kenelle minkäkin verran, toiselle vähemmän on toiselle enemmän. Vaikeaa suhteellisuutta!

Aloitan kohtuuden pohdinnan elämän tapahtumilla. Olen työssäni kohdannut hurjan määrän kohtuuttomuutta, kun ihmistä on kolhittu menetyksillä, yksinäisyydellä, sairastumisella ja kenties epäonnella. Välillä sitä miettii, että eikö vähempikin olisi ollut riittävästi! Joku sanoo, että se annetaan, minkä ihminen jaksaa kantaa. Kuka antaa? Mistä tuo kohtuuttomus tulee? En usko sananparteen. Kukaan ei kohdalleen moista epäonnea ja rankkuutta toivo.

Joskus toiset ihmiset aiheuttavat tahallista kohtuuttomuutta toisten elämään omalla toiminnallaan. Se on katalaa ja voi vain kysyä, mistä tarpeesta tuo ilkeys ja kataluus kumpuaa.

Kenties enemmän kuitenkin keskustellaan taloudellisesta kohtuuttomuudesta, eriarvoisuudesta jne. Elopin jättipalkat! Tuloerot kasvavat! Tuttuja otsikoita. Nyt otsikoissa on huudeltu Kevan pomon etuisuuksista ja äskettäin Katainen heitti uutisissa ilmoille hyvän kysymyksen: Pitääkö kaikki se ottaa, mitä tarjotaan? Päästään syvemmälle ongelmaan, mistä kumpuavat tarjotut edut, kuka ne määrittelee? Eihän se ole hölmö, joka pyytää vaan se joka maksaa! Mutta entäs jos ei pyydä vaan ottaa sen, mitä tarjotaan?

Tietysti palkkataso ja luontaisedut ovat työpaikoilla kilpailuvaltti. Sekin vaan jotenkin näillä työttömyysluvuilla iskee otsaan: Samalla ruhtinaallisella jaetulla palkalla saisi kaksi ihmistä töihin.

Kevassa johtajat ovat nyt luopumassa mm. autoeduistaan. Palkka kuitenkin pysyy samana... Edut ovat kirjoitettuna palkkakuittiin sisälle! Mitä luopuminen oikeasti merkitsee, vai merkitseekö mitään?

On myös ihmisiä, jotka haluaisivat vähentää työmäärää ja olisivat valmiita tinkimään rahallisesta osuudestakin toisenlaisen hyvinvoinnin puolesta. Suomessa tulisikin kehittää uusia joustavia työn teon muotoja, jotta noitakin työpaikkoja voitaisi käyttää kahden hyväksi; vähentäjän ja työttömän. Molemmat kokisivat varmaankin parempaa kohtuutta kuin aiemmassa järjestelyssään. Onhan kohtuutonta joutua olemaan parikin vuotta ilman työtä tai vastavuoroisesti liian kuormittunut vuosikausia. Kuitenkin tulisi kohtuullistaa myös työttömyyspäivärahat ja niiden ehdot... Tarkoitan tällä, että työn tekeminen tulisi olla aina kannattavampaa kuin työttömänä oleminen.

Kohtuullisuuden äärellä olemme joka jumalan marraskuu, kun Suomen verotiedot jukaistaan. En ole koskaan tajunnut tuon julkistamisen funktiota. On listaa ansiotuloista, pääomatuloista ja sitten siellä jossain hännillä (joissakin listoissa) on veroprosentti. Sinne saakka eivät kenties nopeimmin kiihtyvien ihmisten silmät ehdi, kun jo käsitys kohtuuttomuudesta on ottanut vallan. Ihmiset tuijottavat listoja ja kehittävät kukin omat käsityksensä siitä, onko toisen tulo kohtuullista verrattuna omaan. Suomessa, jota on sanottu yhdeksi maailman kateellisimmista maista!

Tuntuu, että kohtuullisuuden pohtiminen on jatkuva kehä. Aina tulee uusia huomioitavia asioita, asioita, jotka vaikuttavat päätöksiin ja kehitykseen. Jokaisella on oma käsityksensä kohtuudesta. Onneksi ei ole tullut hapsahdettua tuohon politiikkaan... Toivon vain, että ihmiset eivät sotkisi toistensa elämää turhautumisensa, kateutensa tai ilkeytensä avulla vaan jokainen ottaisi vastuun ihan vain omasta elämästään!