Tosi maailmanloppu

Nyt kyllä Campingin paappa erehtyi! Sattui pieni laskuvirhe, niinkuin ilmeisesti myös vuonna 1994. Ei loppunut maailma viime lauantaina. Ei pudonnut kuumaa kiveä päähän golfkentällä. Ei järissyt maa, ei tullut jääkausi. Hiukkasen tuuli ja Islannin tulivuoret puhisivat, mutta elämä jatkui.

Maailmanlopun ennustuksia on tehty niin kauan kuin kristinusko on ollut olemassa. Varmasti jo sitä ennen shamaanit, poppamiehet ja muut Dumbledoret ovat nähneet merkkejä maapallon rappiotilasta. Kovasti on ihmiskunta yrittänyt tuhon tiellä kulkea, mutta vielä pyörii Tellus radallaan.

Heräsin ajatukseen maailmanlopusta, kun pian 14-vuotias tyttäreni otti asian puheeksi. Hän oli teinituskassaan alkanut pohtia, että entä jos elämä oikeasti päättyy 21.5.2011. Mitä jää kokematta? Tässäkö tämä nyt sitten oli? Ehkä näin keski-iän kynnyksellä iäisyys ei ole enää niin pelottava ajatus kuin teininä.

Seuraavalla viikolla tapasin ihmisen, joka pelkäsi maailmanloppua ja siihen liittyvää ajatusta helvettiin joutumisesta. Jäin kohtaamisen jälkeen miettimään, miten todellinen pelko voi olla. Siispä: mikä on ennustajien vastuu tässä asiassa?

Onko kukaan heistä koskaan tullut ajatelleeksi, miten pelottavaa maailmanlopun odotus voi olla mieleltään järkkyneelle ihmiselle? Ihmiselle, jolle arjesta selviytyminen on työlästä harhojen vuoksi tai hidastunutta runsaiden pakkoajatusten tai -toimintojen takia. Pakkoajatus voi olla esimerkiksi sellainen, että jos tiputan tänään käsistäni jotain, maailmanloppu varmasti tulee. Tai ellen tarkista seitsemäätoista kertaa katkaisimen asentoa sulkiessani valot, tapahtuu jotain pahaa. Masentuneen maailmankatsomusta leimaa harmaa raskas negatiivinen vire, skitsofreenikko saattaa kokea vaikuttavansa voimakkaasti mediaan tai saavansa viestejä sitä kautta. Omilla ajatuksilla koetaan olevan maailmanlaajuista vaikutusta.

Entä lapset? Kritiikittömästi maailmanlopun uutisia suolletaan infokanavista. Miten turvattomaksi lapsi, jolla ei vielä ole abstraktioiden kykyä, kokee olonsa? Se ei haittaa pätkän vertaa, jos joku hyvä- (tai tässä siis paha-) uskoinen on tilinsä tyhjentänyt ja antanut rahansa huono-osaisille. Tyhmyydestä sakotetaan!

Siispä HALOO ennustelijat! Miettikääpä, miltä tuntuisi koko päivän ajan 1) seistä yhdellä jalalla, 2) puristaa molempia käsiä nyrkkiin, 3) purra leukaperiä yhteen, 4) juosta ympyrää talon ympäri. Ei saisi huilata välillä. Siltä voisin kuvitella pakko-oireisesta tuntuvan. Samanlaisen energiaimun aiheuttaa jatkuvassa pelossa eläminen. Se vaan harvoin kestää vain yhden päivän. Pelko voi pahimmillaan estää silmien ummistamisen, ihmisten välisen kanssakäymisen tai kotoa liikkumisen.

Panee miettimään, miten ennustajien oman mielenterveyden laita mahtaa olla. Hakevatko he äärimmäistä huomiota huuhaa-ennustuksillaan? Onko kyseessä sairas vallan käyttö? Nyt sitten uutta lähtöä odotellessa lokakuulle!