Tosi zeniläisittäin hitaasti kiiruhtaen

Kuva on vanha... joltain vapulta jokunen kilo sitten ja ajalta pitkätukka!

Leikkauksen jälkeinen levottomuus! Liikkeelle pyrkiessään joutuu ensin nousemaan hitaasti tikkejä varoen, suoristamaan ruotonsa mahdollisia kipuja kuulostellen ja sitten ottamaan kokeellisen ensiaskeleen. Vauhti ei todellakaan päätä huimaa! Oikeastaan huimaapas, suorastaan vippaa ja tuskastuttaa. Sairaan nopeesta on yhtäkkiä tullut pirun hidas!

Miten ihmisen on niin vaikeaa asettua aloilleen ja suoda itselleen lepoa? Ilmiö on tutuhko myös kesäloman ensimmäiseltä viikolta. Jalka vipattaa, heräät edelleen klo 6.50 ja mielen kulmalla kyykistelevät tekemättömät työt. Lukemiseenkin olet liian levoton. Risto Rasan runot ovat soveliainta kirjallisuutta, joka saattaa upota tajuntaan. Lehdistä luet vain otsikot ja samalla pohdit pitäisikö mennä laittamaan pyykit koneeseen vai kääntää kasvimaa.

Nyt viidentenä leikkauksen jälkeisenä päivänä olen hieman suostunut tähän kiireettömyyteen. Köpöttelin pihalla koiran kanssa ja nuuskin yön raikastamaan ilmaa. Totesin, että pihakiveys oli muuttunut harmaasta keltaiseksi koivn siitepölyn tultua sateen mukana alas. Tajusin, että omenapuut ovat valkeanaan kukkia ja osa ihanuudesta jo satanut pihakeinun päällekin. Hain postin, kiersin jopa korttelin (noin 700 m). Kastelin puutarhaletkulla pihakukkia. Löysin ergonomisen työskentelyasennon pation muurilta ja istuttelin pörröiseksi kasvavia teddy bear-auringonkukan taimia pieniin ruukkuihn sisääntuloa koristamaan. Kongfutsen sanoin: Kaikki paitsi puutarhan hoito on turhaa... Taisin hetkellisesti saavuttaa rauhan... Kunnes keksin, että Suomen kesä on tapahtumia täynnä ja nythän minulla olisi aikaa käydä muutamissa. Ennen kuin olin huomannutkaan, olin avannut tietokoneen, guuglannut kirjallisuustapahtumat 2012, laittanut kirjalliselle ystävälleni viestin, josko hän lähtisi kanssani Annikin runofestivaaleille Tampereelle reilun viikon päästä ja Urjalan Pentinkulmanpäivät, kesäteatteri ja Helsinki-päivä olivat merkittyinä kalenteriin.

Tarkempi silmäys päivyriin kertoi, että onhan tässä aikaa ottaa lunginstikin. Ensi maanantaina saan tikit pois leikkaushaavoista. Sitten pääsen kunnon kohennukseen ja koirakin saa taas metsälenkkejä. Kesäkuun 9. olisi se Annikki runoineen (Tampereella), 12. Helsinki-päivä (arvatenkin Helsingissä) ja 14. teatteri (Valkeakoskella). Juhannus (mahdollisesti Kiskossa), johon sairasloma loppuu. Tyttärellä on rippijuhla 1.7., minkä jälkeen mamma pakenee juhlahumua Orivedelle kirjoittajakurssille viideksi päivää. Vielä ennen kesäloman loppumista haluaisin perheineni Haapsaluun muutamaksi päiväksi. Elokuun alussa Pentinkulmaa (Urjalassa) ja lopussa Kirjan aikaa (Hämeenlinnassa). Lapsuuden maisemiin Imatrallekin haluan ehtiä ja ehkä mökile Parikkalaan.
Pihaakin täytyisi varmaan kuopsutella: tyhentää lätäkkö ja täyttää puhtaalla vedellä, riipiä mansikkamaalta kuivat viimevuotiset lehdet ja miljoona muuta asiaa...

Ellen touhua, nukun! Onko välimuotoja? Tai ehkä se ommun luanto!

Tosi koukuttumisia

Tunnustan: koukutun asioihin. Muistan sen jo lukiosta. Peruskouluajoista poiketen saimme viettää hyppytunnit kaupungilla. Suuntasimme Sokokselle ostamaan persikoita. Myös Geisha-suklaa koukutti. Siihen olen koukussa edelleen.

En ole koukuttunut tupakkaan. Punaviiniä kuluu maltillisesti ja väitän, että olen nautintolinjalla sen suhteen. Ravitsemukseen liittyvät asiat ovat muuten hyvin addiktoivia. Riihimäellä töissä ollessani päiväkuntoutuksessa koukutimme toinen toisiamme. Eräs ilmiö oli Detoxit, kehon puhdistuskuurit. Ensin oli luumun makuista litkua, jota joimme puolen vuoden välein 10 päivää. Sitten tuli vihreä tee ja seuraavaksi kirsikan maku. Hyvä olo koukuttaa. Karppaus tuli elämääni vuonna -04. Se ottaa otteeseensa nykyisin kuuriluontoisesti.

Olen luonteeltani vähän sellainen, että kun jotain hyvää ja itselleni sopivaa löydän, hommaan sitä sitten vähän eri väreissä. Niinkuin nyt tuubihuivit. Mahdottoman käteviä asusteita. Nyt niitä on jo kuusi. Kengistä olemmekin jo keskustelleet...

Tällä hetkellä ovat menossa kaikenmaailman hyvinvointituotteet. Himalajan ruususuola ja suolasaippua, tumma suklaa, vatsajugurtit, kuivattu chili, aloejuoma, makeutukseen stevia, jalkakylvyt ja ihokuorinnat...

Eilen sain viettää saunailtaa yksinäni. Valmistin rosmariinista ja merisuolasta jalkakylvyn ja nautiskelin sen tuoksusta ja jalkoja rentouttavasta vaikutuksesta. Tänään ostin Porvoon joulumarkkinoilta Himalajan suolasaippuan. Hieroin sillä itseni, kihelmöin ja hikoilin. Nyt nautin aineenvaihdunnan kierrosta ja pehmeästä ihosta.

Koukuttuminen ei siis aina ole suinkaan pahasta. Siitä seuraa paljon iloa! Downshiftingiäkin (suom. huom. leppoistaminen)!