perjantai 22. huhtikuuta 2016

Tosi Hobittila

Nyt kun olen asunut Hobittilaksi nimeämässäni asunnossa reilun 1,5 kk, totean, että kyllä tilan koolla on väliä! Enkä nyt tarkoita sitä, että mitä suurempi sen parempi.


Olen asunut rintamamiestalossa elämäni ensimmäiset 18 vuotta, muutamassa alle 50 m2:n kaksiossa opiskeluaikaan, Etelä-Haagan 27 m2 yksiössä, reilun 50 m2 kaksiossa, 110 m2 rivitalossa, 280 m2 omakotitalossa. Osoitteet ovat mielenkiintoisia:
- Vesivalonkatu
- Servin maijan tie
- Naavakalliontie
- Juustenintie
- Kettupolku
- Ristolantie
- Sairionkatu
- Äijälänkatu
- Tollikkomäentie
- ...


Tämä nykyinen kompakti kolmio on 50 m2. Siinä on kaikki tarvittava (paitsi ehkä hieman lämmintä varastotilaa kaipaisin lisää...). Siivoamiseen kuluu reilu 10 minuuttia, astianpesukoneesta saa suoraan nostaa aterimet toisella puolella olevaan laatikkoon ja lautaset yläpuolella olevalle hyllylle. Joudun minimoimaan tavarat. Se tekee hyvää tässä yltäkylläisyydessä. Olen huomannut, että mitä kauemmin elän, sitä vähemmän haluan omistaa. (ehkä nouseva tähtimerkkini jousimies nostaa päätään: vapaus, nainen joka kulkee omia polkujaan!)


Olen myös saanut huikean maiseman nautittavakseni joka aamu ja ilta! En malta olla ihmettelemättä luontoa ja sen ääniä päivittäin.


Eilen illalla kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten ajankäyttö ja yhdessä oleminen muuttuvat, kun tilaa ei ole kaikkien haihtua omiin koloihinsa. Istumme usein iltaa olohuoneessa tyttäreni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Nuoret ovat tänä vuonna 19 v. He eivät vietä aikaa tyttären pienessä makuuhuoneessa kaksin, kuten he tekivät isommassa edellisessä kodissamme. Nyt olemme läsnä toisillemme koko ajan. Katsomme leffoja, teemme ruokaa ja mikä hauskinta, olemme löytäneet pöytäpelit. Sanaristikkopeliä Letra mix olemme pelanneet jokunen viikko sitten. Eilen illalla vuorossa oli Yazzi. Meillä oli superhauskaa: nauru raikui, ilmassa oli taikauskoa, kiusoittelua ja voittamisen riemu (poikaystävällä) oli vallaton.


Vaikka helmikuussa vielä mietin, että paljosta joudun luopumaan, nyt ajattelen myös sitä, miten paljon olen saanut. Kun sulkee joitain ovia, uusia avautuu! Sateenkaaren päästä löytyy aarre!



2 kommenttia:

  1. Terveiset tosi Hobittilaan. Onko nimellä yhteys Taru sormusten herraan? Asumismuotosi ovat vaihdelleet todella mielenkiintoisissa osoitteissa.
    Mitä enemmän on tilaa, sitä enemmän on turhaa tavaraa ja pieneksi käyneitä vaatteita (väärässä lämpötilassa varmaankin pesty), kyllä tuli meilläkin vaatehuoneeseen viikonvaihteessa hyvin säilytystilaa ja SPR:n kirpputori sai myytävää.
    Mukava asia, että nuoriso viettää luonasi yhteistä laatuaikaa, mikäs sen mukavampaa viihdykettä.

    Sateenkaari vie maahan, satujen, kerran kuulin mä laulun, ihmeestä sadun sen,
    siellä taivas on aina sininen, unet kauneimmat aina, siellä käy totehen…

    Luontohavainto 16.4: västäräkki viipotti pihanurmikolla.

    ISOT HALIT!

    VastaaPoista
  2. Mitä kuuluu Hobittilaan?
    Täällä Kannuksessa iltapäivän lämpötila +26 astetta, joten lämpimät terveiset!

    VastaaPoista