Tosi voimaannuttava työviikonloppu

Voimauttavasta valokuvasta en olekaan toviin kirjoittanut. Olen viettänyt viikonlopun sen ja voimaannuttavan kirjoittamisen parissa. Ohjasin yhdeksälle ihanalle naiselle Voimaantumista kynin ja kuvin -kurssin Vanajaveden opistolla 10.-12.4. 

Perjantaina perehdyimme empowerment -ajatukseen ja omiin eri puoliin ihmisenä. Minuudesta on moneksi!

Lauantaiaamuna pohdimme, miten katsoa itseä ja toista hellästi, lempeästi. Purimme ulos kohdatuksi, kommentoiduksi ja kuvatuksi tulemisen kokemuksia. Sitten lähdimme hakemaan korvaavia kuvauskokemuksia, räpsimään uusia voimakuvia. Sellaisia kuvia, joissa juuri itse sai määritellä, missä paikassa ja miten tulee kuvatuksi. Saattelin pari paria heidän kuvaamiinsa paikkoihin: vanhalle ränsistyneelle navetalle ja lammen rantaan. 

Nämä pitkospuut ovat itselleni tärkeästä paikasta Matkolammen rannalta. Saattelumatkalta palatessa pysähdyin itsekin voimaantumaan ja räpsäsin iPhonella muutaman kuvan. Ilma suosi meitä ja pitkospuukuvaan taltioitui oikea voimasäde!

Voimauttavassa valokuvassahan ei kuvan teknisellä toteutuksella ole paljoakaan merkitystä. Hyvinkin suttuinen, epätarkka, epäkesko kuva voi olla juuri se kaikkein merkityksellisin, jossa on oikea tunnelma, se jota kuvattava haluaa tuoda esiin. Nykyisissä kännyköissä on sellaiset kamerat, joilla voimauttavaa kuvaamista voi toteuttaa hyvinkin helposti ja missä vain. On vaan sisäistettävä idea ja lähdettävä toteuttamaan rohkeasti!

Kuvapelkoinen voi lähteä lähestymään kuvaamista osa kerrallaan. Voi aloittaa omista voimapaikoistaan, sijoittaa sinne jotain itselle tärkeää, asettaa omat kädet tai varpaat tai hiukset näkyviin. Voi kurkistaa varovasti puun tai aidan takaa ja pikku hiljaa tulla kokonaan näkyväksi. 

Sunnuntaina sitten tutustuimme (teknisten ongelmien jälkeen) uusiin voimakuviin. Voi mitä tarinoita, mitä kuuntelemisen ja palautteen antamisen voimaa. Mietimme sitä, millainen merkitys kuvaajan ja kuvattavan tuttuudella on. Onko helpompi toteuttaa kuvattavan ideaa, jos tätä ei tunne? Tuleeko tutulle sanottua helpommin, mitä hänen kannattaisi korostaa, koska toisen tuntee? Molempi parempi. Kannattaa kokeilla. Meillä kurssilla on molempia pareja. Ja millaisia kirjeitä ja kiitoksia kuvan itselle tulikaan kirjoitettua. Osa tutki, mitä katse kertoo.

Itselläni voimauttavan valokuvan idea asuu syvällä sisässäni. Pyrin ottamaan joka päivä vähintään yhden kuvan itsestäni jossain tilanteessa. Sitä kautta opettelen hyväksymään ulkoista minääni, muuttuvaa ja vanhenevaa naisen vartaloa ja kasvoja sekä tutkimaan, miten tunteeni näkyvät ulospäin. Olen saanut laajennettua sitä myös perheeni sisällä. Varsinkin tyttären kanssa tulee otettua uusia voimakuvia epäsäännöllisen säännöllisesti. Myös ystäväpiiriini olen istuttanut voimauttavan valokuvauksen siemeniä. 

Pääsiäisviikonloppuna kuljin rakkaissa lapsuuteni paikoissa ja koin pakottavaa tarvetta tallentaa kuvia niistä maisemista. Rautionkylän Ukonniemi on varhaisin voimapaikkani. Sen kallioilta on näkymä järven vastarannalle ja Kalliosaareen, jonne nuoruusvuosina huimapäissämme uimme. Ukonniemessä kulkiessa voimaannun. Välillä sinne pitää päästä ihan yksin tai koiran kanssa, välillä se on saatava jakaa itselle tärkeän ihmisen kanssa! Tässä saatte jakaa muutaman voimapaikka- ja voimakuvani Ukonniemestä. 

Viimeiset kuvat on otettu samassa paikassa poikani kanssa Voimauttavan valokuvan peruskurssin aikana, kun tehtävänä oli perhevalokuvaus.