Tosi hymy valaisee synkänkin päivän

"Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi!"
"Lähetetty hymy palautuu takaisin."
Ja mitä näitä kaikkia hymyyn liittyviä sanontoja nyt onkaan.
Viikonloppuna tuli taas todistettua, että joku on ollut asian ytimessä nuo lauseet keksiessään.

Seurueemme oli viettämässä luokkatapaamista. Kaukopään ala-asteen, noin 40 vuotta sitten, aloittaneiden kesken. Olihan siinä latausta ja muistelua, päivittelyä ja vuosien kelaamista tähän päivään: kuka, mitä ja missä. Hymyilemäänhän se pisti. Huomiota herättävää oli se, että saimme todella hyvää palvelua, meidän luoksemme tultiin juttelemaan ja tanssimaan. Sanoipa samaan pöytää istahtanut nuorehko naisihminen, että olette tainneet olla koko luokallinen ilopillereitä!

Joku voisi sanoa tapaamme olla karjalaiseksi...

Tämä luokkakokoustilanne ei ollut ensimmäinen "ihmiskoe", johon olen hymyillen osallistunut. Itselleni on huomattavasti luontevampaa, että suu on hevosenkengällä ylös- kuin alaspäin. Ilo tarttuu ja sen tartuttajaan suhtaudutaan useimmiten hyvinkin positiivisesti, joskus tosin epäilevästikin. Yhteistyöhön lähteminen on melkoisen paljon helpompaa. Hymy sulattaa useimman mörököllinkin. Siitä saattaa vaan helposti saada hattaran leiman, jos jatkuvasti sirkuttaa ja kulkee hymyileväisenä paikasta toiseen. Siltikin, otan sen riskin. Itselläni ja toivottavasti myös ympärillä olevilla on tuolloin paljon mukavampaa.

Amerikkalainen seurapiirikaunotar on sanonut olevansa sen takia vakavanaamainen, koska hymyily aiheuttaa ryppyjä! Naururyppyjä. Haluan elää hauskan elämän ryppyisenä, en siloposkisena hapannaamana!