Tosi kätöstelyä

Joka ikinen syksy minut valtaa kätöstelyvimma. Usein se on ollut neuloosi (pakahduttava tarve neuloa puikoilla jotain, josta tulee usein hyvin epämääräistä, mutta prosessi onkin toimintaterapeutille tärkeintä, ei päämäärä). Välillä saan hirmuisia kortintekopuuskia. Korttipohjia askartelukaupasta, vanhoja tapettimalleja sisustuskaupasta ja teippejä, nauhoja ja tarroja sekä vanhoja aikakauslehtiä... Leikkelen lehdistä kauniit kuvat, joista inspiroidun. Sitten sommittelen niistä muun krääsän kanssa kokonaisuuksia. Siinä kuluu muutama ilta.

Nyt huomaan kuintenkin, että joulu tekee taas tuloaan ja on ollut ihanaa mellastaa styrox-pohjien kanssa. Teen kransseja napeista! Olen aivan hurahtanut!

Napeista ja väreistä olen aina pitänyt ja nyt tämä niiden sommitteleminen kranssin pintaan on toiminut meditatiivisena toimintana kaiken tieteellisen lukemisen ja kirjoittamisen päätteeksi. Päivät olen tehnyt kaikkea opintoihini liittyvää. Ne kun ovat loppusuoralla, enää vajaa 2 kk ja saan (toivottavasti) ammatilliset opettajaopintoni suoritettua.

Käsityöläiseksikin olisi ihan kiva ryhtyä, muttei sillä taida tällä vauhdilla hirveästi rikastua... Harrastellaan siis!