sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tosi liikuttavaa Loiria

Wanaja festivaali 2014 ja kesälauantainen puistokonsertti Vesa-Matti Loiri all stars. Ei haitannut pieni sade. Silmistä herahdelleet kyyneleet sekoittuivat sadepisaroiden joukkoon kasvoillani. Tanssin, lauloin mukana, taputin, huusin ja liikutuin.

Nocturno on aina liikuttanut minua, olen tuntenut sen itselleni hyvin läheiseksi kappaleeksi (ja runoksi). Mutta että Loirin tulkitsemat Vanhoja poikia viiksekkäitä ja Albatrossi saivat minut itkemään! Eino Leinoa, Junnu Vainiota, Pauli Hanhiniemeä, Tehosekoitinta... Ihon kananlihalle nostattava Hetken tie on kevyt... https://www.youtube.com/watch?v=ob_U_JUW4kE

Loirin nöyryys ja suuruus olivat lavalla läsnä. Hän jutteli yleisölle mukavia, kiitteli avustajiaan, bändin miehiä, ja encoren jälkeen halaus pianisti Lenni-Kalle Taipaleen kanssa oli sydämellinen. Heidän yhteistyönsä oli huikeaa. Loirin tulkinnat vaativat artistinlukutaitoa pianistilta.

Ei se konsertti pelkkää poruutusta ollut. Mukana oli hilpeitä hetkiä ja Loirin hulvatonta heittäytymistä. Kohtalokas samba sai nauramaan silmät vesissä.

Olin noin 3 vuotta sitten kuuntelemassa Loirin joulukonserttia Vanaja-salissa ja olin varma, että uutta tilaisuutta ei enää tule. Laulaja oli huonossa kunnossa: ylipainoinen, huohottava ja jalassa vain villasukat, koska pikkukengät eivät mahtuneet jalkoihin. Lauantaina oli aivan mahtavaa huomata, että ryhtiliikkeen tehnyt artisti taas lauloi, ja millä volyymillä! Kiistatta Loiri yhtyeineen oli koko Wanajan paras esiintyjä. Huikea, huikea mies! <3

2 kommenttia:

  1. Minulta jäi Loiri näkemättä, mutta oli mukava lukea tunnelmat sinun tekstistäsi.
    On hienoa, että taiteilijoilla tapahtuu kunnon kohentumista vanhemmiten, yleensähän sitä mennään siihen huonompaan suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Aivan Merja! Oli noissa rokkikukoissakin huomattavissa kunnon kohentumista, niinkuin Pate ja Olli :D

    VastaaPoista