Tosi farmaciassa

Vihreitä ristejä joka puolella, saman kadun varressa kolme, risteyksen jälkeen näkyy vielä muutama lisää. Turistikylän kukkulallakin nökötti yksi apteekki suuren huvilan alakerrassa. Toisena lomapäivänä tarvitsin farmaciaa todella kipeästi. Sain kirotun auringonpistoksen ja mukaan ei oltu pakattu migreenilääkkeitä, vain nelisatasta Buranaa. Ei tehoa!

Sain raahauduttua apteekkiin. "I have a migraine. I need some painkillers." Pöydän takaa kuului "Si!" ja kohta tiskiin napsahti 40 kappaleen paketti 1000 mg Ibuprofeiinia. Hinta: alle 2 euroa! Kävelin typertyneenä ulos apteekista ja ihmettelin, miten helposti kaikki kävi. Ei reseptejä, ei kyselyjä määristä.

Apteekkiin piti mennä toistamiseen loman kuudentena päivänä. Miehen selkä meni juntturaan ja hän alkoi näyttää vanhalta käppyräselkäiseltä äijältä. Samainen pieni pönäkkä farmaseutti-rouva sanoi taas "Si!", hävisi takahuoneeseen ja toi 20 kpl 500 mg Ibuprofeiinia terästettynä lihasrelaksantilla, antoi ohjeet näyttöpäätteeltä englanniksi ja hymyssäsuin varmisti vielä, ettei uhri ole raskaana... Niillä dropein ja ohjein mies saatiin takaisin käveleväksi, eikä lompakkokaan keventynyt taas kuin kolmella eurolla. Ihan uskomatonta!

Kaiken kaikkiaan espanjalainen palvelu oli ensiluokkaista (muuallakin kuin apteekissa asioimme). Ravintolassa saimme mitä tilasimme, vaikka välillä tarjoilijat eivät puhuneet kanssamme mitään samaa kieltä. Vaikka sanoin viimeisenä päivänä spontaanisti tarjoilijatytölle "Kiitos!", hän hymyili herttaisesti ja mumisi jotain vastaukseksi. Lähikaupassa pyysin "dos pescador, por favor!" ja sain ihan oikein myyjättären ystävällisen hymyn saattelemana kaksi kalaa (vaikka olin tilannut espanjaksi kaksi kalastajaa...) Hymyjä, tervehdyksiä "Hola!", eloisaa käsien heiluttelua (jopa puhelimessa puhuessa). Paikat olivat etupäässä siistejä, lähikaupunkien kaduilla oli roskia tosi vähän. Huomio kiinnittyi myös Morairan kaupungin kauniisiin ruostutetusta teräksestä tehtyihin taideteoksiin. Ne saivat olla aivan rauhassa katujen kulmissa, kiertoliittymissä, kirkon edessä. Ei tuherruksi tai niihin ripustettuja roskia. Elo ja olo kaikkineen oli niin erilaista kuin se, mihin pohjolassa on tottunut. En sano, että se olisi parempaa tai huonompaa, mutta erilaista, virkistävää.

Virkistyneen mielen lisäksi tuomisina oli siis roppa kaupalla kokemuksia ja noin 1000 valokuvaa, ohut rusketus, kielikylpy, toviksi kunnon kipulääkkeitä ja hieman vaatteita matkamuistoina.

Jatkuu tuonnempana...