Kenkäjoulukalenteri 17/16

Siinä ovat mytyssä äidin (kokoa 37) ja tyttären (kokoa 36) Converset. Tytär osti omansa kalliilla (vai olisinko minä ostanut ne... En enää muista) ja äiti tavoilleen uskollisena omansa kirpputorilta. 

Kesällä erään Hesan työpäivän päätteeksi kuljeskelin Kaivarin Kanuunaan ja niiden aiemmin esittelemieni UGG:n puukenkien kanssa löysin myös nämä tennarit. Ihan uudet olivat ja 7 euroa taisin maksaa. 

Kenkäjoulukalenteri 16/16

Jatketaan vaelluskenkälinjalla. Kesää ajatellen tilasin Sportsdirectistä Karrimoren varrettomat vaelluskengät. Ajattelin, että jos on kovinkin kuuma keli niin ilmanvaihto toimii paremmin. En käyttänyt reissussa näitä kertaakaan. 

Se ei johtunut siitä että nämä olisivat olleet huonot jalkaan... Lidlin nilkkurit olivat kyllä kieltämättä paremmat. Suurin syy oli hieman epävakaa keli ja hyvin epätasainen maasto. Nilkat oli hyvä suojata, kun rakkaa konttasi ylöspäin, ajoittain laskeutui persuksillaan alaspäin ja siinä välissä yritti loikkia kiveltä toiselle itseään satuttamatta.

Kenkäjoulukalenteri 15/16

Kesä ja pohjoisen vaellus. Ihan loistoseuraa.  Pyhää ja Luostoa. Suomaisemaa. Rakkaa tunturissa. Ja Pyhä Unplugged: Juha Tapio, Paula Koivuniemi, Timo Rautiainen ja Jussi Lampi duo, Aki Louhela, Marzi Nyman ja Sami Pitkämö.

Ostin alkukeväästä Lidlistä alle 30 euroa maksaneet vaelluskengät. Ajattelin, että ei nyt ainakaan ihan kauhea raha hukkaan mene ja aloin sisäänajaa nilkkureita kesän koitokseen. Ovat olleet tähän mennessä parhaat vaelluskengät. On siis ollut Haltia ja Reebokkiakin...

Reissussa sattui ja tapahtui, mutta vaelluskengät pitivät pintansa!

Kenkäjoulukalenteri 14/16

Työkengät... Vielä on 1,5 viikkoa töitä ennen joululomaa! Sen kunniaksi: Masait, MBT:t, keinukengät!

Ostin ensimmäiset keinukenkäni vuonna 2007 polvivamman jälkeen, kun halusin vahvistaa lihaksiani ja korjata ryhtiäni. Olin ollut 5 kk sairaslomalla, oikea reisilihas näytti nahkapussilta, jalkaholvien asento oli muuttunut ja alkoi ilmetä kaikenlaista kremppaa. Näillä ei jaksanut ensimmäisinä päivinä kauaa keekoilla. Oli vaihdettava tavalliset työsandaalit jalkoihin. Mutta viikko viikolta kestävyys kasvoi ja nyt näitä on käytetty siis liki 10 vuotta. Edelleen toimivat.

Kun ohjaa ryhmiä päivittäin eikä tarvitse istua paikoillaan, nämä toimivat pienenä kuntoiluapuna. Korsettialue tulee aktiivisempaan käyttöön ja pohkeet saavat treeniä.

Kenkäjoulukalenteri 13/16

Tähän päivään valitsin pikkukengät, joiden kärjet jo pilkottivat ensimmäisen kalenteriluukun kuvassa. Jälleen kirppislöytö, 10 euroa, Guessin kiilakorkosandaalit. Monet kesän juhlat palvelleet, mahottoman mukavat jalassa.

Kyllä se varmaan alkaa pitää paikkansa, että iän myötä jalkineen mukavuus ajaa ulkonäön ohi, mutta näissä kyllä yhdistyvät nuo molemmat ominaisuudet!

Kenkäjoulukalenteri 12/16

Kesä 2016 oli varsinainen musiikkikesä. 

Oli Hämeenlinnan LinnaJazz, Imatran yöt ja Imatran ajojen Pit Stop partyt, Eput Ratinalla... Nämä kankaiset maastokengät toimivat loistavina festarikenkinä, kunnes... pohja alkoi irvistää ja kangas rispaantui molempien ukkovarpaiden tyvestä sekä sisä- että ulkopuolelta... 

Haikein mielin jätin (vain) 2 vuotta palvelleet popot Imatralle. Äiti halusi ottaa ne vielä pihakengiksi! Ne saivat siis uuden itäsuomalaisen elämän nämä Tallinnasta ostetut rakastetut <3 

Kenkäjoulukalenteri 11/16

Olen vuoden 2016 aikana oppinut käyttämään tori.fi:tä. Nykyään kun eteen tulee hankinta, koski se sitten huonekaluja tai kodin tarvikkeita, kurkkaan, mitä torissa on tarjolla. Siinä sivussa tulee välillä tutkittua myös vaatteet ja kengät. 

Ensimmäinen kerta täysin vieraan ihmisen ovella painamassa ovikelloa oli jännittävä: miten tässä tulee toimia ja mitä sanoa? 

"Moi tulin hakemaan sun vanhaa sänkyä?"

"Sul oli myynnissä mekko, voisinko tulla sun vaatehuoneeseen kattomaan?"

Voiko katsellessa vielä tinkiä? Pitääkö jäädä jutulle?

Nykyisin olen jo rutinoitunut torin käyttäjä ja tavaran hakija. Tässä marraskuussa olen metsästänyt pinnatuoleja ja pyöreää ruokapöytää. Tuoleja olen haalinut täältä Hämeenlinnasta, Valkeakoskelta, Tampereelta ja Helsingistä. Liikkuvan työn etu on sekin, että reviiri hakea tavaraa on melko laaja!

Ja millaisia ihania tyyppejä olenkaan tavannut. Yksi näytti joulupukilta. Sanoi kasvattaneensa partaa juurikin sesonkia ajatellen. Eräs nainen oli todella epäluuloinen ja halusi katsoa siinä vieressä, kun maksoin mobiilipankin kautta tuolin hänen tililleen. Yksi mies sanoi olevansa niin huonomuistinen, että toivoi minun muistuttavan häntä tuolista edellisenä päivänä. Muutama on ystävällisesti suostunut säilyttämään tuoleja siihen asti, kun seuraavan kerran menen Tampereelle työn takia.

Mutta sitten taas kenkiin... Facebookissa on myös kirpputoreja ja ne läväyttävät ilmoituksia aina "Naamakirjan" avautuessa. Nämä hiekanruskeat kiilakorkonilkkurit ostin mukavalta nuorelta naiselta Hämeenlinnan alueen nettikirpputorilta 8 eurolla. Näiden juju on tuo solkirivi.