Sen lisäksi, että aistitoiminnot ovat iän myötä heikentyneet, eivät ole aivotkaan yhtä notkeassa tilassa kuin vielä 10 vuotta sitten. Huoh! Huomaan sen monissa asioissa, selvimmin ehkä kuitenkin uuden tekniikan opettelussa. Joskus olin meidän perheessä se, joka hallitsi videoiden ohjelmoinnin ja ratkoi teknisiä ongelmia. Nykyisin en meinaa hallita kahden kaukosäätimen tv-kotiteatterilaitteita. Olen vasta hiljattain oppinut tallentavan digiboxin käytön.
Kodinkoneiden, niin kuin tiski- ja pyykkikoneidn logiikat opiskelen ennemmin käytännössä kuin opaskirjoista lukemalla. Siinä sattuu ja tapahtuu...
Kun tammikuussa palasin toimeeni sairaalalle, jouduin ensitöikseni opettelemaan uudistuneen potilastieto-ohjelman. Miksi yhdessä kohtaa pitää käyttää enteriä, toisessa tabulaattoria ja kolmannessa välilyöntiä??? Mikseivät käskyt voi olla saman napin takana? Ja tänään... tänään oli vuorossa sähköposti Outlook. Olin käyttänyt "kevytversiota", ja jotta sain tehtyä tilavarauksia sen järjestelmän kautta, piti minun päivittää "täysraskas" koneelleni. Ja nyt sitten en saa siirrettyä viestejä eri kansioihin, kaikki näyttää tosioudolta ja tunnistan epävarmuutta toiminnassani.
Voihan se johtua siitäkin, tämä oppimisen vaikeus, ettei se mielenkiinto ole enää niin kiinni noissa vempeleissä vaan jossain ihan muissa elämän ulottuvuuksissa. Olen varmaan vapauttanut energiaa johonkin itselleni tärkeämpään! Näillä mennään!
maanantai 30. maaliskuuta 2015
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Tosi aurinkoa
Se paistaa taas! Jo sitä odotinkin pitkän talven jälkeen. Aurinko!
Olen aina tiennyt sen voiman itseeni, mutta tuntuu, että vuosien kartuessa se vain kasvaa. Ihan kuin heräisi talviunesta (vaikka ystävät ja työkaverit väittävät, etten osaa horrostaa). Jos olisin koivu, tunkisin jo silmua ihan villinä!
Viikonlopun vietin perheen ja ystäväperheen kanssa Himoksella. Säät eivät olisi voineet paremmat olla. Hississä laskettelulasit ylös ja kaikki aurinkoenergia talteen silmien ja ihon kautta. Laskupäivän jälkeen "afterskille" mökin terassille, joka oli oivallisesti rakennettu etelä-länsi -suunnassa. Saimme nauttia vielä viipyilevistä viimeistä säteistä saunan ikkunasta.
Nyt hieman ottaa pattiin se, että ulkona paistaa ja minä makaan sisällä. Imuroin jonkun vatsaflunssan tai vastaavan ja olen lojunut kuumeessa akselilla sänky - sohva - vessa. Ja yksi vielä ikävämpi puoli kirkkaassa auringonpaisteessa on... Nimittäin likaiset ikkunat paljastuvat. Ja se pesupuuha onkin sitten samassa "huono hiki"-kastissa kuin lumen luonti. Vedän kaihtimet eteen, ainkain sairastelun ajaksi.
Olen aina tiennyt sen voiman itseeni, mutta tuntuu, että vuosien kartuessa se vain kasvaa. Ihan kuin heräisi talviunesta (vaikka ystävät ja työkaverit väittävät, etten osaa horrostaa). Jos olisin koivu, tunkisin jo silmua ihan villinä!
Viikonlopun vietin perheen ja ystäväperheen kanssa Himoksella. Säät eivät olisi voineet paremmat olla. Hississä laskettelulasit ylös ja kaikki aurinkoenergia talteen silmien ja ihon kautta. Laskupäivän jälkeen "afterskille" mökin terassille, joka oli oivallisesti rakennettu etelä-länsi -suunnassa. Saimme nauttia vielä viipyilevistä viimeistä säteistä saunan ikkunasta.
Nyt hieman ottaa pattiin se, että ulkona paistaa ja minä makaan sisällä. Imuroin jonkun vatsaflunssan tai vastaavan ja olen lojunut kuumeessa akselilla sänky - sohva - vessa. Ja yksi vielä ikävämpi puoli kirkkaassa auringonpaisteessa on... Nimittäin likaiset ikkunat paljastuvat. Ja se pesupuuha onkin sitten samassa "huono hiki"-kastissa kuin lumen luonti. Vedän kaihtimet eteen, ainkain sairastelun ajaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)