Tosi vapaalla

Jouten olemisen ihanuus ja vaikeus! Viikko syyslomaa lämpimässä perheen kesken. Viikon jälkeen jokainen kaipaa jo omaa tilaa ja aikaa yhdessä vietetyn 24/7-ajan vastapainoksi. Ihanaa kyllä oli, mutta ei vapaalle vaihtamista voi aina helpoksikaan väittää.

Olen aina ajatellut, että olen hyvin sopeutuvaista sorttia, että olen kotonani siellä, mihin laskeudun. Kyllä, edelleen olen sitä mieltä, mutta olen huomannut sen käyneen vaikeammaksi. Pohdin matkan aikana ja sen jälkeen, miksi on niin vaikeaa vain laskeutua aurinkotuolille nauttimaan lämmöstä ja kaikesta siitä vapaasta joutilaasta ajasta, jonka lomaviikko tarjoaa. Olin nimittäin ihan levoton ensimmäiset kolme päivää. En pystynyt lukemaan, englanninkielellä kommunikointi tuotti vaikeuksia, en muistanut suuntia huvilalle ja kauppaan, käsillä piti olla koko ajan jotain pikku puuhaa.

Levottomuus saattoi johtua pikkuhiljaa minusta irtautuvasta flunssaviruksesta. Köhin vielä ne kolme ensimmäistä päivää Costa Blancallakin. Syy saattaa löytyä kiihkeästä työrupeamasta kuluneen 2,5 kk:n aikana. Olenhan kuitenkin tehnyt kolmenlaista työtä syyskuun alusta asti. Saatoin saada härväämistartunnan perheen miehistä, joille asettuminen on minua vaikeampaa. He pyörivät ympärillä ja pohtivat koko ajan, mitä tehdä! Saattaapa syynä levottomalle ololle olla myös äkillinen valon lisääntyminen ja aurinko (sain toisena päivänä auringonpistoksen...).

Oli mikä oli, se meni ohi.

Nautin valosta ja lämmöstä, joka hivutti elohopean yli 30 asteeseen parhaina päivinä. Maisema oli henkeäsalpaava: 300 m meren pinnasta, vuoren rinteellä, panoraamanäkymä Välimerelle, mies laittoi taivaallista ruokaa, sai nukkua ja uida, viettää aikaa rakkaiden kanssa, nähdä lähikaupunkeja, patikoida ja valokuvata.

Aion kirjoittaa tuonnempana loman annista enemmän. Tämä oli pintaraapaisu / ihmettely / avaus.