Huvilan pihassa oli "surinapuu". Teinit antoivat sille tämän nimen. Illan tullen kaikki pihapiirin ampiaiset kokoontuivat makeisen punaisten terttujen ympärille ja muodostivat baritonikuoron. Teinineito pian 15v juoksi karkuun jokaikistä surisijaa. Jossain kohdassa kysyi äidiltään: "Vai oliko tuo kukkakärpänen... Onko täällä kukkakärpäsiä?" No enpä tiennyt tuohon ihan varmaa vastausta, mutta rauhoitin tilannetta vakaalla äänensävyllä ja myöntävällä kehonkielellä.
Patikkareissulla vuoren rinteellä olin aivan varma, että hiekalla kaktusten takana meitä vaani kalkkarokäärme. Yhtään sellaista ei näkynyt, ei kuulunut. Mitään muutakaan käärmettä ei vastaan madellut. Kiven koloissa oli vain pienen pieniä kuparin värisiä muurahaisia.
Vaan sitten löytyi se vaarallisin peto! Viimeisenä iltana iltakävelyllä pari huvilaa omaamme aiemmin. Rapatussa betoniaidassa lämmitteli raidallinen hämis. Neito oli jälleen kerran aivan vakkuuttunut siitä, että peto vaani siinä juuri häntä ja oli valmistautunut hyökkämään. Siis juosten omalle huvilalle, kun äitimuori jäi ottamaan kuvia hirviöstä. Ja tässä tämä on: 4 cm pitkä yhen jalkansakin menettänyt ampiaismutaatiohämähäkki.
Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että eniten pelättävää olisi ollut tämän aidan ja varoituskyltin takana!!!
Kuvaajan kimppuun on teinivuosina hyökännyt tiluksiaan puolustava "sakemanni" ja housuille kävi tismalleen samoin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti