Tosi menomummi

Meillä on äitini kanssa yhteinen harrastus: murtomaahiihto. Meillä on jopa samanlaiset suksetkin. Nanot! Vedin itse nurin viikko sitten tiukassa oikeaan kaartuvassa mutkassa. Oli muuten vauhdikas lasku. Siinä hyvä latu muuttui mäen puolivälissä haarautuvaksi hässäkäksi ja lumi pöllysi, oikea pakara sai iskun ja suusta pääsi "perkele!" Äitimuori sai tänään kipsin pois jalastaan ja pääsee saunaan neljän viikon pakkotauon jälkeen.

Muamo oli lähtenyt hiihtelemään aurinkoisena päivänä. Lähestyvästä keväästä hullaantuneena hän oli kuikuillut taivaan lintuja ja mätkähtänyt kumoon. Siitä mätkähdyksestä hän selvisi vain hyvillä nauruilla. Seuraavalla viikolla muori oli jo kääntynyt kotiin päin noin neljän kilometrin päässä maalista, mutta päättikin vielä kiivetä pienelle kukkulalle maisemia ihastelemaan. Siellä piti kääntyä, vaan suksetpa eivät tehneetkään yhteistyötä vaan tarrasivat toisiinsa ja muks! Nyt sattui. Nilkka vääntyi kehon alle ja kinttua kirpaisi koko kotimatkan. Juu... mamma hiihti 4 km kotiin!

No, terkkarireissuhan siitä sitten tuli. Jalka pakettiin ja nainen pakkolepoon, kyynärsauvat liikkumiseen. Ukille jäi lumityöt ja siivoaminen. Äidille kävi aika pitkäksi. Siellä odottaa nyt useampi pari tuoreita, vasta neulottuja lapasia ja villasukkia. Jotakinhan sitä on ihmisen tehtävä, sillä ihmisellä on toiminnallinen luonne!