Minä en pidä alkoholin tuomasta olotilasta. Tai vedän vähän takaisin, pidän siitä nousuhumalan pienestä kihinästä hiusjuurissa. Vaatii taitoa ja tahtoa pitää se tuossa ja osata himmata, kun sen aika on. Helposti ottaa viina ohjat ja lähtee viemään juoja kyytiläisenä. Minä säännöstelen olotilaani vedellä ja sokerilimulla alkoholijuomien välissä. Nimittäin jos tila pääsee humalan puolelle, seuraa vähintään kolmen päivän kankkunen, migreenipäänsärky, huono olo, oksetus ja depis. Kannattaako siis?
EI kännejä minulle. Tähän yhteyteen voisi tehdä liudan noloja tunnustuksia humalatilan aiheuttamasta käyttäytymisestä, kuten munkin pussailusta karnevaaleissa... mutta jääköön, ettei nolota (itseä ja lukijaa).
Juhani Seppänen on kirjoittanut hyvän kirjan alkoholikäyttäytymisestä. Selvästi juovuksissa kertoo omakohtaista tarinaa siitä, miten alkoholi liittyy olennaisena osana ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja tilanteisiin. Seppälä pohtii alkoholin käyttöä sosiaalisena ilmiönä. Hän aloitti vuoden mittaisen kuivan kauden ja joutui toteamaan, että kovin vaikeaksi kävi! Alkoholittomuutta joutuu selittelemään. Juominen on siis enemmän normi kuin juomattomuus? Onkohan tilanne ihan oikein päin? " Ota nyt, mitä sä hannaat!" "Älä oo mamis, oot sä muka joku absolutisti tiukkapipo?" On aloja, joissa ottaminen on äijä-meininkiä ja toisia, joissa se verhotaan fiiniyteen. Viime vuonna suomalaisten juoman puhtaan viinan määrä oli 13 l / hlö. Hirveä määrä viinaa!
Alkoholin tuoma harha omasta erinomaisuudesta ja suuremmoisista sosiaalisista taidoista on harhaanjohtava ja järkyttävä. Vanha sanonta kuulu: "Totuus kuuluu humalaisten ja lasten suusta!" Toisella ei suodatinta ole, toisen on huurussa. On ärsyttävää joutua osalliseksi keskusteluun, jossa yksi jorisee samat asiat joka kolmas minuutti eikä samaa aaltopituutta löydy. Huonoimmassa tapauksessa tulet haukutuksi känniläisen omahyväisyydellä. Yhdellä toimii lähetin, mutta vastaanotin napsahtaa pois päältä. Joku alkaa itkeä tihruttaa elämän julmuutta (saa hyvän tekosyyn huomionhakuisuudelle). Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...
Ottakoon ken haluaa, kunhan ei sotke ottamisellaan kenenkään toisen ihmisen elämää. Minun ajattelumallissani tuo on se lähtökohta, johon tulisi pyrkiä. Kuinka paljolta murheelta säästyttäisiin: perheriidoilta, seksuaaliselta väkivallalta, ahdistelulta, kapakkatappeluilta, lasten hädältä, väärin ymmärryksiltä, pieleen menneiltä kaupoilta... Kuinka moni keikka jää tajuamatta, miten monta iltaa muistamatta?
Ajoittain kiroan alimpaan helvettiin sen, joka keksi ensimmäisenä viinan. Taitaa vaan olla turha vaiva! Kautta aikojen on ihminen halunnut sekoittaa päänsä: käyneitä marjoja, sientä, kaktusta, viinaa, liuottimia, hasista, LSD:tä... Onpa moni tehnyt siitä ihan elämän mittaisen urankin! Poppamies pistää sientä poskeen ja kertoo huuruisia totuuksia, joiden mukaan tulisi elää. Mihinkä sitä nykyihminenkään perimästään pääsee.
http://www.talouselama.fi/liitetyt/article164896.ece
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00111&p_teos=onn&p_selaus=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti