Nyt tulee erilainen postaus. Runoja. Olen viikonlopun lueskellut Gillie Boltonin luovan kirjoittamisen kirjoja Writing Works ja Writing Cures. Sitten eksyin jo Wikipedian kautta runous-sivuille ja valaistuin lisää. Olen hakenut uusia harjoituksia repertuaariini ja kas! Pitkästä aikaa runosuoneni tervehtyi, ummetus kaikkosi. Löysin muotokirjoittamiseen itselleni uusia muotoja, maailmalle muinaisia: pantoum (Indonesiasta), trioli (Ranskasta) ja ghazal (Arabian maista). Minä, joka kavahdan kaavoja, olen vuoteen 2007 inhonnut tankoja...
*
Löhösin kuumassa kylvyssä,
otsallani kiehui hiki.
Lasit sumenivat,
menetin otteeni kirjan sanoista.
Otsallani kiehui hiki.
Mielessäni paistuin Barcelonassa,
menetin otteeni kirjan sanoista
ne huurtuivat höyrynä ilmaan.
Mielessäni paistuin Barcelonassa:
Auringon lapsi.
Ne huurtuivat höyrynä ilmaan:
Ajatukset syksyn pimeästä.
Auringon lapsi!
Lasit sumenivat,
ajatukset syksyn pimeästä,
löhösin kuumassa kylvyssä.
*
Ahtaana omille tunteille
heittää sydämeni volttia.
Pettyneenä ihmissuhteille,
ahtaana omille tunteille.
Päätän, kukaan ei tunkeile.
Alan rakentaa porttia.
Ahtaana omille tunteille
heittää sydämeni volttia.
*
Odotan viestiäsi ystävä
kuin lintu vapautumista häkistä, ystävä.
Olenhan vain ihminen,
ihminen sinulle vanha ystävä.
Luotathan minuun vielä,
sinä minulle, minä sinulle; ystävä!
Vaikka joskus teen väärin.
Niin inhimillistä, eikö, ystävä?
Pyrin hyvyyteen, selkeyteen.
Näethän sen, tunnet, rakas ystävä.
*
Kiitos vinkeistä! Arvaapa, olenko viettänyt aamupäivän opiskellen uusia runomittoja, joita aion testata ryhmälläni... Ja kuinka ollakaan, olin jo etukäteen sopinut sanataidepajat runomittoihin liittyen. Tuntisuunnitelmat uusiksi, kun tuli uutta jännää! ;)
VastaaPoistaTerkuin Päivi (vaikka Google tuon ään haluaakin unhoittaa...)
Toi ahtaana omille tunteille... Aivan ihana! Mässyttelin sillä moneen kertaan. Nam.
VastaaPoista