Ihminen on elukka! Sen lisäksi, että olemme halujemme orjia, olemme luontokappaleita, joita luonnon ilmiöt ohjailevat. Vaikka kuinka yritämme nousta animaalisuuden yläpuolelle ja karistaa alkukantaisuuden iholtamme, karvat kasvaa ja hormoonit hyrrää. Yleensä kerran kuussa estrogeeni-oksitosiini-progesteroni-purkaukset saavat aikaan järjettömän siivousvimman. Ennen tuota ulkoista ja sisäistä puhdistautumista feromonit heittävät kärrynpyörää molemmissa päissä ja himot hyrräävät. Ja nyt syksyllä kaiken tuon lisäksi on taas meneillään järjetön melatoniinisuihku!
Syyskuun lopussa se alkaa, kaamea tajunnan vievä väsymys. Päästään lokakuun puolelle ja johan kiukuttaa, ahdistaa ja ahmittaa. Kaikki klassiset kaamosmasennuksen oireet. Ja ei usko ihminen, että tuossa uneliaisuusvaiheessa jo pitäisi reagoida. Kitkuttaa ja ajattelee vaan olevansa hieman ylirasittunut. Jos vaikka tänä syksynä en tarvitsisikaan sitä tilaavievää kirkasvalolamppua keittiön pöydälle. Sitten kun henki enää pihisee rinnassa ja parku tulee pienimmästäkin asiasta sen tulee hakeneeksi varastosta. Menee muutama päivä ja olo alkaa helpottaa. Weird! "Huuhaata", sanovat jotkut. "Kyllähän kaikki parantaa, jos tarpeeksi uskoo", näen ajatuskuplat ihmisten päiden päällä.
Valo Philips on asunut meillä nyt 10 vuotta. Hyvin on palvellut. Ensimmäisenä syksynä naapurit luulivat ufon laskeutuneen keittiöön, kun ohi ajaessaan olivat sokaistua. Lienee hoitanut siis myös koko kulmakuntaa! Toissa syksynä matkustimme Turkkiin ja kas, olo oli koko syksyn helpompi. Vuosien aikana olen myös huomannut, että mitä mahtavampi (kuumempi ja aurinkoisempi) kesä, sitä kurjemmin päänuppi voi valon vähetessä syksyllä. Nyt on siis ankeat ajat! Ja meitä on paljon täällä pohjoisella pallon puoliskolla: jopa 10 % tuntee nahoissaan ja nupissaan kaihomieltä, ärtymystä, väsymystä ja mielihyvän puutetta.
Nyt paistaa aurinko. Tänä aamuna oli helpompi herätä. Tornadomaisen siivoamissession jälkeen istahdin valoon pöydän ääreen, söin Activiani ja join kupin vaniljalattea. Havahduin ajatukseen, että olen aina tuntenut olevani syntynyt väärään kulttuuriin. Ehkä se onkin vain väärä leveyspiiri. Sisälläni asuva tumma ja pitkäsäärinen latinokaunotar kärsii hiljaa vaaleassa persjalkaisessa kehossani herätäkseen taas eloon maalis-huhtikuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti